Olipa kerran ankka. Ankalla oli masu vankka, ja terävä nokka. Ankalle naurettiin, mutta sillä piti onneksi pokka. Ankalla oli myös karvainen tukka, jota himoitsi nälkäinen hukka. Ankan tärkein omaisuus oli vanha villasukka. Sukkaa peitti nukka. Ankka oli vähän semmoinen raukka ja pelkäsi että sen syö haukka. Ankalla alkoi haukan nähdessä suunnaton laukka. Sen jälkeen ankkaa lämmitti lämpöinen takka, josta ei tykännyt haukka.