puhuminen on itsestään kii, sanottiin
ja mä hölmö siihen vielä uskoinkin
kunnes tajusin ettei tähän oo lääkettä
se on aina osa mun elämää
kai se on vaan opittava hyväksymään
ettei muutosta tuu tapahtumaan tässä elämässä
ei huomen, ei tänään, ei ikinä
näinä päivinä sun pitäs olla tässä vieressä
mä en jaksais aina olla yksin
kanssa pääni sisällä olevien erimielisyyksien
ikävyyksien, näiden typeryyksien
kuljen tätä tietä pettymyksien
mietin saanko sua enää koskaan takaisin
siitä antaisin vaikka ihan koko galaxin
jos vain voisin, no alkaa hämärtää
tuskinpa ilta tätä fiilistä hävittää