Elämä on niin jännää... olen luovuttanut sen ajatuksen kanssa, että elämäänsä voisi suunnitella etukäteen... :) tajusin tänään, kuinka nopeasti viime vuosi on mennyt... vuoden 2005 alussa jätin lopullisesti taakseni yhden ihastuksen,jonka kanssa elämä oli jatkuvaa taistelua... sen jälkeen alkoi aivan älytön tapahtumien kierre... mun vaari (yks elämäni tärkeimmistä miehistä) kuoli... ja aivan tavallinen arkipäivä muutti muotoaan... aloin viettää paljon aikaa mummun kanssa, ja se oli todella palkitsevaa omalla tavallaan...
kirjoitin itseni ylioppilaaksi ja vietin ylppäreitä ilman vaaria... näyttelin toista vuotta kesäteatterissa... tapasin uusia kiinnostavia ihmisiä kesällä... ihastuin useasti...
etsin koko vuoden epätoivoisesti sivaripaikkaa itselleni... löysin viime hetkellä... ja paikasta, josta en edes osannut etsiä... jos joku olisi vuotta aiemmin väittänyt mun työskentelevän evon metsissä... olisin nauranut... x)
Ystävät alkoi kesän jälkeen olla kuka missäkin... omilla teillään... itse olin yhä Asikkalassa... Pauskin lähdettyä Australiaan tuli hetkeksi sellanen olo, että jäin ihan yksin...
Tapasin kuitenkin mielenkiintoisen ihmisen helsingissä... ei siitä mitään tullut... mutta samana päivänä, kun olin lopullisesti jättänyt hänet taakseni... löysin aivan ihanan ihmisen elämääni... rakastuin... ehkä ensimmäistä kertaa...
Nyt on vuosi 2006... olen kihloissa... (aika nopeesti joo, mutta tuntuu niin oikeelta)... sivari... (lue köyhä... ^^) ja tietysti nähnyt Depeche Moden livenä...
VÄlillä on tosi iso ikävä mun rakkaita ystäviä, joita olen nähnyt harvoin, mutta rakastan heitä kovasti, ja tiedän, etteivät ole kadonneet minnekkään... ja toisaalta mulla on ollut mahdollisuus tutustua ihan uuteen Juhaan... vähän aikuisempaan... ihan kiva tyyppi... ja on myös jotain uusia kavereita tullut matkan varrella... ja tietenkin se kaikkein tärkein löytyy omasta kainalosta, joten asiat eivät voisi olla paremmin...
(tai yks lottovoitto ois kyllä ihan kiva...^^)