IRC-Galleria

Eilen, vihdoin ja viimein päätettiin Manta mamman kanssa hyppiä muutama este. Aikaisemmin ollaan pompittu muutaman kerran laitumella olevien ojien yli, mutta nyt päästiin sitten oikein esteille. Molemmat olivat niin innoissaan, että kaikki pelot jäivät taakse. Yhteistyömme oli sulavaa ja ymmäsrimme toisiemme jokaisen pienen liikkeen. Olimme kuin yhtä. Ajatuksemme kulkivat samaa linjaa. Koskaan en ole Mantalla hypätessä tälläistä tuntenut. Aina on saanut hiukan pelätä niitä nopeasti kirskuvia jarruja, jotka lennättävät varomattoman ratsastajan korkealle ja kauvas. Antaisin mitä vaan että pääsisin éiliseen olotilaan vielä joskus uudelleen ja tuntisin allani ratsun joka tekisi puolestani mitä tahansa.