Olen tippunut korkealta niin
Syöksynyt kuin
olisi kaulassa ollut sileää
parikin harmaata myllynkiveä
Olen palvellut heitä jotka mua sylkevät kuin
olisin alhainen, halpa tavara
Madellut kuin vain voi nöyrä madella
Oi, noussut taas uudestaan
Kolkko, nimetön, kylmä, hämärä
meitä kuristaa ilman käsiä
Miten oisin voinut pettää sinua
näkyvistä et päästänyt minua
Sekoat, kun yrität mut omistaa
sekoat ja haluaisit ravistaa
Repisit sieluni irti kodistaan
haluat itsesi sillä koristaa
Sanot, että minussa on sisällä
satojen ihmisten mennyt elämä
elävä kuollut ja kuollut elävä
Elämä, on, minussa on elämä
Vika on tietenkin aina minussa
minulla ei ole lainkaan tapoja
nahan alla kihisee vain rumia
torakanalkuja, käärmeenmunia