useimmiten kuulen itseni sanovan ne on näitä elämän vaikeita aikoja, mutta nyt voin sanoa nämä ovat elämän kauniita ja parhaita aikoja. varsinkin kun ne saan jakaa rakkaitteni kanssa, etenkin sun oman kultani kaitsun kanssa. muutenkin tunnelin päässä näkuu valoa, mennään perjantaina varmaankin kattoo kämppää, päästää omaan kotii omaan rauhaa.
kerran ton ihanan pojan menetin, kerran sen itse hylkäsin, mutta aina on toisemme uudellee löydetty, onko tälle jutulle kirjoitettu loppua ollenkaan? toivottavasti onnellinen loppu jossain odottaa.
en tahdo sua koskaan menettää. sua niin rakastan...