Toinen toistaan huonompi ihminen, kaipaa rakkautta kuitenkin.
Silloin särkynyt sielumme syntinen, löytää toisestansa enkelin.
Sä tulit suruisena savuiseen kuppilaan, miltei kyyneleitä silmissäs näin.
Jäimme yhdessä huoliamme hukuttamaan, joku katsoi meitä ylhäältä päin.
Ollaanko enkeleitä toisillemme, siipiesi suojaan saanko painaa pään.
Jos oomme enkeleitä toisillemme, saamme rakkautemme kestämään.
Ollaanko enkeleitä toisillemme, kai sinut ikuisesti pitää saan..
Jos oomme enkeleitä toisillemme, emme muuta enää kaipaisikaan.
Vaikka sinut syliini painaisin, voin olla kaukana jossakin, mutta
palaan varmasti rakkahin, vaivuin hetkeksi muistoihin..
Minä kerran jos sinua loukkasin, tyhmyyttäni sinut melkein menetin.
Sitä anteeksi pyytää nyt tahtoisin, sulta rakkaani viimeinkin.
Ollaanko enkeleitä toisillemme...?
<sydän>kaitsu<sydän>