IRC-Galleria

pitkästä aikaa päätin...

uusi vuosi otti ja vaihtui kavereitten, hyvin rakkaiden sellaisten kanssa seurahuoneell ja dublinis...
hauskaa meillä riitti.... sen voisin ottaa uudestaan koska vain....

....pääsin pois isin helmoista omaan kotiin.....

pukki kävi toi lahjoi.... olinkohan oikeesti ollu kiltti??

lakanan
rahaa
hajuvettä(naomi campbell,paradise passion ja boum)
tumput
sukat
karkkia
kippoi
pöytäliinoi
pyyhkei (kiitos pukki taisit tietää et muutan pois omaan kotiin...)
vaattei ja sen sellasta...


tärkeint kuitenki oli ko sain olla rakkaitteni lähellä, vain äitiä ja isää kaipasin lähelleni...

sattuu, tuntuu, vituttaa.....


ai miksi? hmmm mietitääs hetki? no joo just siks, miehet....

Olen pallo ilman jarruja.
Olen liikenne ilman valoja.
Olen murhaaja ilman asetta.
Olen myrsky ilman sadetta.


Siis mikä oikeesti olen?
Ihan tavallinen tytön tyllerö.
En lainkaan paha, en liian hyvä.

Mutta silti on minullakin rakastava sydän.....

Seinät kaatuu päälle
Pää räjähtäää
Missä on vika
Kun kaikki kaatuu.

Onko se mussa
vaiko sussa
onko sittenkin meissä molemmissa

saatiin si se kämppä ja välipäivinä viedää tavarat... ettei tie kui hyvät on fiilikset ko pääsee omaa rauhaa....

Kuinka käy tässä kylmässä maailmassa elämänsä viettäneelle yksinäiselle keijulle.
Häntä aina kaikki ovat pilkanneet, pois luotaan heittäneet.

Ei kukaan hänen kaveri tahtonut olla.
Yksin hän nauraa yksin hän itkee, kaiken hän yksin tekee.

Ei sitä muut ymmärtäneet, voivat he ilman sanojakin häntä haavoittaa.

Ei koskaan keiju kertonut että hänellä huolia ois.

Ei muita hän halunnut vaivata, vain itsensä tahtoi hän mullata.

Yöllä pieni enkeli hiipi, otti sinut käsivarsilleen ja vei pois.
Vei kauas pois, siellä minne sinä pääsit on hyvä olla.
Hauraat olivat jo sinun siipesi, niitä koetteli elämän kolhut.
Eivät jaksaneet ne enää kauempaa.
Nyt olet enkelinä, pilven reunalla.
Vartioimassa ettei meille tapahdu vielä niin.
Olet aina sydämessäni.>


Kuolleen ystäväni muistolle,,,, Hän oli ihminen täyttä kultaa jonka pahuus ajoi itsemurhaan....

taisin mennä sanoon vähän liian aikasin et elämän ihyania aikoja.... ensinnäki mein bussi ei tullu tänää ollenkaa sitä siel si ooteltii....turhaa... ja si ko pääsen pois karkku cityst kauheen vaivan jälkeen, rupeen tappelee kaitsun kans...


et nii taian syödä sanani.... ja jatkaa vitutusta....

useimmiten kuulen itseni sanovan ne on näitä elämän vaikeita aikoja, mutta nyt voin sanoa nämä ovat elämän kauniita ja parhaita aikoja. varsinkin kun ne saan jakaa rakkaitteni kanssa, etenkin sun oman kultani kaitsun kanssa. muutenkin tunnelin päässä näkuu valoa, mennään perjantaina varmaankin kattoo kämppää, päästää omaan kotii omaan rauhaa.


kerran ton ihanan pojan menetin, kerran sen itse hylkäsin, mutta aina on toisemme uudellee löydetty, onko tälle jutulle kirjoitettu loppua ollenkaan? toivottavasti onnellinen loppu jossain odottaa.


en tahdo sua koskaan menettää. sua niin rakastan...