Nyt tuntuu olo vanhalta tai oikeastaan aikaansamattomalta.Tää tais olla mulle joku etappi elämässä kun ole noista muista vuosista niin välittänyt....Nyt mieltä painaa et oliko tää kaikki tässä,oisko pitäny sittenkin tehdä toisenlaisia ratkaisuja mut toisaalta ilman menneitä asioita tää ei välttämättä olis näin kivaa siiis elämä eikä mun ympärillä huokuis rakkaus !Koska on aika tehdä jotain muuta kun pyöriä kodin ja työn ympärillä????Vai olenko oikeasti valinnut tän mun elämäksi ,ei siinä ettenkö haluis olla kotona lasten kanssa,mut kohta ne on jo isoja eikä enää jaksa halia mua ja kömpiä mun kainaloon sillon kun MÄ haluan ... Voiko elämän ainoa tavoite olla se että antaa kaikkensa lapsille jotta ne pärjää isoina omissa elämissään ???Mitäs jos on mokannu ja tajuaa sen vasta sitten kun se on peruuttamatonta????
Entäs se elämän suuren suuri rakkáus,tuleeko sitä koskaan ???? Kun tähän menessä kaikki on muuttunut "kavereiksi" , Missä on vika ????
Onko parempi jos näyttää kaikki heikkoutensa,parempi jos ei kerro et osaa tehdä melkein kaikki "miesten hommat" itse, Seisoo peilin edessä tunnin ennen kauppaan lähtöä,ei kiroile ,ei jaksa kantaa kauppa kassejaan itse.....Mitä kummaa pitää tehdä ????
Syntyä uudestaan mieheksi....
Okei,on tässä hyvääkin sain mielettömän monta viestiä .... Moni taas muistutti siitä miten paljon musta tykkää sitä kun ei voi koskaan sanoa liian montaa kertaa....
Niin mäkin tykkään teistä kaikista :)