IRC-Galleria

on myöhäinen ilta, sä tahdot mennä nukkumaan
jään katsomaan vierees kun sä tuoliin nukahdat
minä kannan sinut sänkyyn ja hiljaa peittelen
otan pääsi syliin ja hiuksiasi hyväilen

minun prinsessa nukkuu taas sinistä unta
en tohdi häntä herättää
minun prinsessa nukkuu, on hiljaa valtakunta
enkä tohdi häntä herättää

minä katson nukkuvaa kaunotarta
minun maailmani aurinkoa
minä katson mun ainoaa aarrettani
minun elävää timanttia
en tahdo sua koskaan menettää
muista aina että sinua, sinua rakastan

minä valvon sinun untas ettet kesken heräisi
ettet koskaan pahoja unia näkisi

Mä tapoin miehen
sain maineen puukkojunkkarin
vaik' itseäni puolustin
kruunun kyyti minut Siperiaan vei
se juna palasi mut ruumini vain ei
mut vaikka sinne jäin mä palaan takaisin
mä elän vieläkin

Mä puita uitin
tanssin päällä tukkien
vein monen neidon sydämen
suma seisoi
yksin tukit panostin
lanka paloi loppuun liian aikaisin
pato murtui multa parrun alta vei
mua kukaan nähnyt ei

Mä olin sotamies
jouduin kaukopartioon
rintamalle petsamoon
me rata katkaistiin ja tultiin kotiin päin
se ryhmä vihollisen väijytykseen jäi
sain kuulan rintaani,
jäin hankeen makaamaan
mä elän vieläkin, en suostu kuolemaaaaaaaaan

Mä olin kuningas, lailla Virran Olavin
sain kultaa sain myös timantin
koskaan kenellekään sanonut en ei
mut auki revittiin ja viina minut vei
mä nousin tähtiin palata en sieltä voi
mä elän vieläkin, mun levyt vielä soi
ja soi ja soi ja soi
ja soi ja soi ja soi

On se vain niin ihana ja ihmeellinen tuo meidän prinsessa... Ei voi ku välillä vain tuijottaa ja ihmetellä, et mitä sitä on oikein tullu pyöräytettyä tähän maailmaan..! Niin kiltti ja rauhallinen tyttö. Äiti on vain vielä jossain koomantapaises kaiken tän jäljiltä. Onneksi on kuitenkin iskä olemas joka hoitaa innoissaan vaavia ku äiti nukkuu väsyänsä pois! Mitenkä me pärjättäiskään ilman tuota iskää?! Ei mitenkään!

Meidän iki-ihana prinsessa syntyi maanantaina klo 18.48 ja mitat olivat 54,5cm ja 3830g

Klamydia - Pohjanmaalla

Joku hyljeksii, joku pelekää.
Joku on saanu siellä lujaa selekään.
Niin tasaista latomerta.
Harvasen päivä joku vuotaa verta.

Toinen reppana turvautuu nuoraan.
Kun on asiat sanottu sille liian suoraan.
Ei välii, miestä taikka naista.
Vihataan kaikkee, kaikkee erillaista.
Mutta heimoani minä rakastan.

Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Pellot tasaiset mut kotia johdattaa.
Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Vain maa pysyy, muu pois katoaa.
Katoaa.

No mä kävelin pellon reunaa pitkin.
Joskus nauroin, joskus taasen itkin.
Ja kirosin tulta tappuraa.
Kun ei tullu Kyrönjojesta appuraa.

Asuu porukka pikkusen kummallinen.
Keskellä heinäseipäiden ja latojen.
Mutta on tää paras paikka maailmaa.
Vaikkei täältä saakkaan sitä merianturaa.
Ja heimoani minä rakastan.

Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Pellot tasaiset mut kotia johdattaa.
Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Vain maa pysyy, muu pois katoaa.
Katoaa.

Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Pellot tasaiset mut kotia johdattaa.
Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Vain maa pysyy, muu pois katoaa.
Vain maa pysyy, muu pois katoaa.

Kaija Koo – Jos sua ei ois ollut

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut

ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan

tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti en nää

en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itsen säästää
sen velkaa sulle jäin

olet joka ikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut

hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun

saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti en nää

en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseäin säästää
sen velkaa sulle jäin

olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se olis kuvitelmaa

olet jokaikinen yön ääni
osa lempeä valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa

oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

Johanna Debreczeni - Isä


Mä yksin yössä jälleen harhailen
Ja tunnen loppuvan
jo viimeistenkin voimien
Kun tunnen voimas sun
Uskomaan sä saat taas mun
Ei mikään oo niin kylmää
Jos uskon menettää


Muistan purjehdukset nuo
Saaren yksinäisen luo
Vaikka myrsky löi
Sä sanoit kaikki hyvin aina ois
Taivasta kun katseltiin
Luotin silloin enkeliin
Miksi liian aikaisin sä
lensit pois
Muistan hymys lämpöisen
Olit mulle ikuinen
Vaikka myrsky löi
Sä jaksoit aina vaan ymmärtää
Isä missä oletkin, sinut löydän myöhemmin
Ei kadottaa voi koskaan ystävää

Niin lyhyt matka on tää ihmisen
On ystävänä mulla ikäväni ikuinen
Niin kauan elät vaan
Kun joku pitää muistonaan
Kaikki tää on turhaa
Jos sinut kadottaa

Muistan purjehdukset nuo
Saaren yksinäisen luo
Vaikka myrsky löi
Sä sanoit kaikki hyvin aina ois
Taivasta kun katseltiin
Luotin silloin enkeliin
Miksi liian aikaisin sä
lensit pois
Muistan hymys lämpöisen
Olit mulle ikuinen
Vaikka myrsky löi
Sä jaksoit aina vaan ymmärtää
Isä missä oletkin, sinut löydän myöhemmin
Ei kadottaa voi koskaan ystävää

Apassi-intiaanien avioliittolupaus

"Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana.
Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne.
Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita.
Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä.
Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin.
Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä."

... Tää elämä meinaan. Aamulla ku heräsin mulle tuli hillitön tarve saada kuunnella Ari Koivusen Idols karsinnas esittämä Kirkan - Silta yli synkän virran. Samalla ku menin nettiin näin tän MAndin kuolleen. Pisti miettimään elämää. Vaikka koko tyyppiä ei tunne eikä tiedä kuin lehtien palstoilta se silti pysäytti. Noin nuoren kuolema pistää vähän miettimään elämää syvempiä juttuja. Sitäkin miten ihmiset jaksaa valittaa ja jauhaa paskaa ihan turhasta. Kuitenkin kaiken pääpointti on ite elämä. PItäis vain osata nauttia siitä ja olla kiitollinen et on vielä hengis. Ite kunkin. Pitäis muistaa useemmin olla tyytyväinen tähän toiseen mahollisuuteen minkä on saanu. Kummasti ei taas tee mieli valittaa ihan turhista pikku jutuista elämäs. Jännä myös miten monet ihmiset käyttää energiansa siihen et sais mahdollisimman hyvin pilattua toisen elämän. Tietty jos oma elämä on niin kuiva ettei siinä mitään tapahdu tai on jo niin paatunut sielu. Annettakoon se oikeus heille. Jos kerran raha on tärkeempi kuin mikään muu maailmas. Pientä on siinä elämänympyrät. Ehkäpä he siten kuvittelevat olevansa tärkeitä. Vihdoinkin alkaa itestä tuntua siltä et on sen verta kasvanu ihmisenä ettei enää tartte välittää muiden mielipiteistä. Jos sitä joskus tuntuu ylpeeltä se saattaakin oikeesti vain johtua siitä ettei jaksa kiinnostua toisten mielipiteistä jotka ei kuitenkaan tätä omaa elämää mitenkään muuta. Mä jatkan fiilistelyä Koivusen upeesta äänestä ja siitä et täs mennään jatkoajalla. Jatkoaika rules! :D