Klamydia - Pohjanmaalla
Joku hyljeksii, joku pelekää.
Joku on saanu siellä lujaa selekään.
Niin tasaista latomerta.
Harvasen päivä joku vuotaa verta.
Toinen reppana turvautuu nuoraan.
Kun on asiat sanottu sille liian suoraan.
Ei välii, miestä taikka naista.
Vihataan kaikkee, kaikkee erillaista.
Mutta heimoani minä rakastan.
Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Pellot tasaiset mut kotia johdattaa.
Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Vain maa pysyy, muu pois katoaa.
Katoaa.
No mä kävelin pellon reunaa pitkin.
Joskus nauroin, joskus taasen itkin.
Ja kirosin tulta tappuraa.
Kun ei tullu Kyrönjojesta appuraa.
Asuu porukka pikkusen kummallinen.
Keskellä heinäseipäiden ja latojen.
Mutta on tää paras paikka maailmaa.
Vaikkei täältä saakkaan sitä merianturaa.
Ja heimoani minä rakastan.
Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Pellot tasaiset mut kotia johdattaa.
Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Vain maa pysyy, muu pois katoaa.
Katoaa.
Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Pellot tasaiset mut kotia johdattaa.
Alkaa peellä, loppuu aalla.
Hianoo olla Pohojanmaalla.
Vain maa pysyy, muu pois katoaa.
Vain maa pysyy, muu pois katoaa.