Juku, viime päivinä on ollut isoakin isompi ikävä ponia. Tekes mieli hypätä Mesen rattiin ja traikku perään ja hakee poni himaan.
Kesä on vierähtänyt töitä tehdessä. Kahta duunia on painettu ja sen kyllä huomaa (ei kylläkään palkkakuiteissa, kiitos verottajan) väsymyksen asteessa. Viime viikoloppuna tuli sentään tehtyä pienimuotoinen lomareissu.
Tapsan laidunkausikin alkaa pikku hiljaa olla lopuillaan. Kaipa sitä sitten viimeistään syyskuun alussa pitäisi alkaa oripoikaa opettaa ravurin tavoille. Saas nähä kuin käy.