ensimmäinen askel irtipäästämiseen on otettu. olo on tyhjä. en tiedä miten pitäis tähän suhtautua. erityisesti tekee pahaa kun näkee kuinka tiukkaa tämä tekee muille. en ajatellutkaan tämän olevan helppoa, mutta pitikö se olla näin vaikeaa..? kai sitä olisi vähemmälläkin repimisellä selvinnyt. tärkeintä on ettei rakkaus ja toisesta välittäminen lopu tähän. elämä jatkuu, ja edelleen tarvitsen sitä maailman tärkeintä ihmistä elämääni. en yksinkertaisesti selviä ilman, en sitä edes tahdokaan..! onneksi joku pysyi rauhallisena. näin kyllä että teki se sillekin tiukkaa, mutta ainakin se antoi mun mennä. ei vaikeuttanut tilannetta ainakaan. ihan tarpeeksi vaikeaa tämä on jo muutenkin.
erityisen onnellinen ja kiitollinen olen rakkaalleni! uskomatonta huomata että joku oikeasti välittää, jaksaa olla tukena ja olkapäänä.. helppoa ei varmasti ole seurata vierestä tätä kaikkea, muttei ole ainakaan luovuttanut, päin vastoin auttaa koko ajan..!! kiitos cara mea!! <3