joo joo ei paista kaikkialle aurinko, ei. vahan sama meininki ku jos kuvittelis et barcelonassa on lammin ympari vuoden...forget it, girl it's not happening.
skeittilaudall kaaduttuani positiivisuuteni "uutta uljasta elamaani" kohtaan on huomattavasti laimentunu. viela ei olla pessimistei, mut siihen suuntaan nojaillaan.
kaikki taal on erilaista, pintapuolisesti mutt kuitenkin niin vanhaa samaa vanhaa samaa..
Omakuva ei muutu mannerten myota. Ei semmonen niin kivettyny ku mun.
Vitun sama oonko elexa barcelonas, helsingis, tukholmas, toulouses, pariisis, koopenhaminas tai San rafaelis. siltikaan mun paivat ei tayty millaan hyodyllisel... kahvii, aina, paljon, valil kahvilois, ulkona ihmisten ilmoil, valil sisal. jollain tadilla tai isoaidin luona. kahvii, valil hauskaa tupakkaa, valil bissee. uusii ihmisii, vanhoi kasvoi, tupakkaa ja tv:ta.
yks sopo teini-mentaliteettinen poika joka aikoo pokata mut. vaik sil on tyttoystava. lutkuus ei nae sukupuolta. vahan on sil puoleensavetavyyttaki. se aikoo mennaa lontooseen asuu. ulos amerikasta. iha hyva merkki.
BUT...THIS CHANGES NOTHING.
pitaaks elaman kriisi tilanteissa yrittaa olla aktiivinen ja hoitaa ne jotenki pois, vai pitaako vaa odottaa etta "mysky laantuu"?
mun apatian myrsky on kestany jo 4 kk. en oo tehny mitaan sen parantamiseks. paitsi vaihtanu maata, vaihtanu mannerta, jattany urani roikkumaan...se on "paussilla". mikaan ei ole auttanu. mikaan ei oo muuttunu. Tuntuu silta ku tekis pienta kuolemaa...
TAIVAASSA:
"mita tapahtui? olet niin nuori-mihim menehdyit?"
"Tylsyyteen. stimulantit loppu, aivo hidastu, sielu matani. taal sita sit ollaan. onks taivaas mitaan mielenkiintosta tekemista?"
"voi kulta pieeeeeni...olisit menny helvettiin(pistecom). taivaassa harrastetaan vain mielen rauhaa."
Levea hymy peraan. (ilkkuva hymy?!)
"----!"
maan paal saa sentaa sekoilla....