IRC-Galleria

Maailman paras tuoksu on se, mikä oli Nellon niskassa. Se oli sama tuoksu koko 14 ja puolen vuoden ajan ja ikävöin sitä jo nyt. "Eteerisiä öljyjä", sanoi Aapon äiti. Meillä oli aristokraattinen koira.

Elegantin Diamond King

+ 15.1.1994

† 4.6.2008

R.I.P.

Olin Suomessa yli viikon. Lauralla oli ylioppilasjuhlat ja oon muuten ihan älyttömän ylpee ja onnellinen siitä tytöstä! Laura sai stipendin hyvästä menestyksestä kirjotuksissa, mutta en nyt puhu siitä, vaan siitä uskomattoman ihanasta luonteesta. Toivottavasti mun luonne on ainaki puoliks yhtä hyvä.

Mut siis ajattelin kirjottaa siitä, mitä tajusin tällä matkalla. Mähän viihdyn Unkarissa oikeen hyvin, mutta jotain puuttuu, ja nyt tiedän, mitä se on. Pitkäaikaiset ystävät!

Suomessa mulla on ystäviä ja sukulaisia, jotka on tuntenu mut - jos ei koko elämää, niin - todella kauan. On rentouttavaa olla semmosessa seurassa, missä ei tarvi koko ajan luoda viitekehystä itsestään ihmisille, koska niillä on jo se. Joo, sitä kaipaan eniten.

Multa ei ole kuollut ketään todella läheistä enkä ole nähnyt sotaa. Äsken kun puhuin mummin kanssa puhelimessa Nellon lopettamisesta, hyväksyin ensimmäistä kertaa asian, ja sen, että viemme sen eläinlääkärille ja annamme lääkärin päättää, tulisiko sen elämän vielä jatkua.

Mummi puhuu niin luonnollisesti kuolemasta - kaikista käytännön asioista, kuten hautaamisesta ja kuljetuksesta mökille (talvella ei ole hyvä kuolla, kun maa on kovaa). Vakavalla ja kunnioittavalla äänellä, mutta niin konkreettisesti. Hän on kokenut lukuisten läheistensä kuoleman ja elänyt sodan aikana. Annoin kyynelten valua ja yritin puhua niin, ettei hän huomaisi, että itken.

Nello on 14-vuotias koira.

Tos meidän kadulla just vastapäätä on yks auto pysäköiny porttikongin eteen niin, ettei nuoripari pikkulapsen kanssa pääse ajamaan ulos ja lähtemään Balatonille. On siinä lähdössä sen miehen joku kaveriki. Ku ne potkii sitä autoa, se alkaa pitää kauheeta meteliä (varashälytin joo - semmonen ku painais äänimerkkiä rytmikkäästi ja sit joku pieni alarm-ääni b-d-g aina sarjan lopuks). Tässä tilanteessa mä soittaisin poliisille, poliisiasema on vielä tän kadun päässä. Miks ne ei tee niin? En viitti huutaa ikkunasta ja kysyä enkä jaksa laittautua mennäkseni kadulle. No ei, toi vika oli vitsi. Kai.

Eilen näin, kun poliisi löi yhtä miestä niskaan/ päähän aika kovaa. Olin varmaan ainoa, jonka mielessä muodostui kysymysmerkki.

Lauantaina ajaessamme Pécsiin, näimme maantien laidalla useamman kerran prostituoidun työskentelemässä. Péter sanoi, ettei nähnyt yhtään prostituoitua käydessään Suomessa. Sanoin, että luulen sen olevan laitonta siellä (en muuten tiedä menikö se laki läpi - kertokaa jos tiedätte!). "Niin meilläkin!" - ja naurunremakka. Kun poliisi menee huoran luokse huomauttamaan laittomasta toiminnasta ja sen seurauksista, asia on aina hoidettavissa huoran palveluksilla.

Muuten poliisit ovat erittäin epäarvostettu ammattikunta täällä. He ovat vihatun valtiovallan symboli. Ja lahjottavissa.

Löysin vihdoinkin hyvän paikan jokapäiväisen liikkumisentarpeen toteuttamiseen. Se on Mammutin yläkerrassa sijaitseva Gold´s Gym. Oikein hieno paikka, missä on jopa saunat erikseen miehille ja naisille, enkä siis ole pakotettu menemään uimapuvussa saunaan. Kaikki muut tosin menee silti uimapuvussa ja kattelee mua oudoksuen. Ja sit ne luulee, et vettä heitetään kiukaalle sitä varten, että saunaan tulis tuoksu siitä tuoksuöljystä, mitä siihen veteen on kaadettu. En edes viitti kommentoida.

Ostin vuoden verran asiakkuutta tähän paikkaan. Kun hintaan kuuluu personal trainer ni kokeilin kerran huvin vuoks. Se olikin hauskaa; ensinnäkin se mies oletti että urheilen vain kauneuden takia ja selitti koko ajan mistä harjoituksista mikäkin ruumiinosa kaunistuu ja miten ("Tästä tulee kaunis pyöreä takapuoli", "Älä pelkää! Eivät reitesi tästä kasva suuriksi vaan saavat vain kauniin muodon", "Tämän avulla vyötärö pysyy kapeana" jne.). Toiseksi aliarvioi mun kunnon ihan täysin ja kun kerroin, minkälaisia treenejä ajattelin tehdä, sanoi, että se on mahdotonta. Hah! Tehny semmosia vuosia. Unkarilaiset on tosi ulkonäkökeskeisiä!!!

Eilen olin ekaa kertaa pilateksessa. Se oli hyvä kokemus - ihan erilaista ku kuvittelin ja aion käydä säännöllisesti. Samantyylisiä harjotuksia me tehtiin vikellysaikoina ja olinki aika hyvä. Todella terveellinen laji, sanoisin!

Mut oon tosiaan onnellinen tästä paikasta ja viihtyisin siellä päivittäin neljä-viis tuntia jos ois aikaa.

Joo, se oli ihan mahtava paikka. Ruoka loistavaa, ruokailuvälineinä kädet, kaikkee kivaa keskiaikasta pientä ohjelmaa, mikä oli just sopivasti eikä häirinny ketään tai mitään keskusteluja. Meen uudestaan varmasti monta kertaa ja vien sinne kaikki ketä rakastan.

Sen jälkeen ajettiin Cittadellan luokse eli ylös tonne Budan vuorelle, mistä näkyy aivan ihanan kauniisti tää kaupunki ja kaupungin valot. Juotiin siellä skumppaa ja nautittiin.

Yritettiin sen jälkeen vielä löytää joku salsa-klubi tai muuta hyvää menoa huonolla onnella. Tultiin mun luo ja kävi ilmi et Dávid haluu jäädä yöks. Nyt se nukkuu tai valvoo tuolla olohuoneessa mihin sen laitoin ja mä oon sillee et mitäs.

Sain viestin suomalaisesta vapusta Margit-szigetillä ja menin "käväisemään". Ensin juttelin järkeviä Outi Hassin ja Heli Halla-ahon kaa, sit ne lähti kotiin ja itse suunnittelin samaa, kunnes kello oli jotai yheksän ja huomasin viipyneeni kuutisen tuntia tuntemattomassa suomalaisessa opiskelijaporukassa. Ne puhu ihmeellisillä murteilla rivouksia eikä tunnistanu et mä oon stadilainen koska puhuin ratikasta enkä sporasta. Just.

Päätettiin mennä syömään ja puolet porukasta meni kaikkein huonoimpaan turkkilaiseen pikaruokapaikkaan mitä tästä kaupungista löytyy. Ne ihmetteli et miks se ei käy mulle ja sanoin, etten tykkää huonosta. Lähettiin sit Marcuksen ja kahen tytön kaa Karmaan. Tuli semmonen vähän ikävän yläluokkainen olo - olin vielä pukeutunu upeeseen valkoseen lierihattuun ja jakkuun. En kuitenkaa ymmärrä tommosta prole-meininkii suomalaisilt tässä halvan hintatason maassa. Sit ne halus viel lähtee etkoille Aapon luokse. Feidattiin Marcuksen kaa sekä etkot että bileet ja käytiin vielä yhellä (tai kahella) jossain baar(e)issa. Marcus kerto kauhujuttuja vietnamilaisesta ruuasta ja päätin, et jos käyn Aasiassa ni vältän liian läheisiä kontakteja paikallisten kanssa, etten vaan tulis kutsutuks illalliselle.

Ruuasta puheen ollen meen kohta Dávidin kaa keskiaikaseen ravintolaan.

Jos olisin rohkeampi tai jos en olisi riippuvainen niin suuresta yksityisyydestä, mihin olen tottunut, kokeilisin mielelläni elämää unkarilaisessa opiskelija-asuntolassa. Kaikki mitä kuulen siitä, saa aina ihan ymmälleen.

Siellä asutaan 3 hengen n. 20 neliön huoneissa. Ketään ei kiinnosta kunnioittaa toisten rauhaa tai yksityisyyttä - poika- ja tyttöystäviä tuodaan vapaasti yöksi, herätään aamuviideltä jos huvittaa, pestään ja föönataan hiukset ja aletaan joogaamaan huoneessa, jossa toiset yrittää nukkua. Katsotaan elokuvia aamuyöhön kovalla äänellä jos huvittaa, kysymättä huonetoverin mielipidettä asiasta. Eivätkä huonetoverit edes valita, koska tämä on käytäntö!!!

Bileistä puhumattakaan.....

Muuten ainakin tämä asuntola, missä suurin osa tutuistani asuu, on kamalinta neuvostoliittolaista arkkitehtuuria, mitä voitte kuvitella! Eikä nähnytkään remonttia Neuvostoliiton jälkeen ts. koskaan.

Onhan siinä hyviäkin puolia! Sosiaalisten taitojen oppimisen ja aina läsnä olevan seuran lisäksi siis. Vuokra n. 30 euroa kuukaudessa sisältäen erittäin hyvän internet-yhteyden. Miksi olen näin pirun hemmoteltu ylellisyyteen tottunut prinsessa??!!