Olin Suomessa yli viikon. Lauralla oli ylioppilasjuhlat ja oon muuten ihan älyttömän ylpee ja onnellinen siitä tytöstä! Laura sai stipendin hyvästä menestyksestä kirjotuksissa, mutta en nyt puhu siitä, vaan siitä uskomattoman ihanasta luonteesta. Toivottavasti mun luonne on ainaki puoliks yhtä hyvä.
Mut siis ajattelin kirjottaa siitä, mitä tajusin tällä matkalla. Mähän viihdyn Unkarissa oikeen hyvin, mutta jotain puuttuu, ja nyt tiedän, mitä se on. Pitkäaikaiset ystävät!
Suomessa mulla on ystäviä ja sukulaisia, jotka on tuntenu mut - jos ei koko elämää, niin - todella kauan. On rentouttavaa olla semmosessa seurassa, missä ei tarvi koko ajan luoda viitekehystä itsestään ihmisille, koska niillä on jo se. Joo, sitä kaipaan eniten.