IRC-Galleria

Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon
naisia,
joten hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi. Vuorosi
tullessa
tarkistat mahdollisesti näkyvät jalkaparit vessakoppien ovien alta.

Kaikki kopit ovat varattuja.
Viimein ovi avautuu, ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos tulevan
naisen. Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa,olet
pidättänyt niin kauan että pelkäät kastelevasi pian housusi.
Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun Äidin keksimä, ei
epäilystä) on kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi
ovennuppiin
jos sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi hihnan
varovasti mutta nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan rinnallesi
(Äitisi kääntyisi haudassaan, jos laskisit sen LATTIALLE!), lasket housusi
ja otat"asennon".
Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi
alkavat
täristä. Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska sinulla ei
todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä
paperilla,pidät "asennon".

Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi kurottaudut
kohti vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan tyhjä. Kuulet päässäsi
äitisi äänen kertovan sinulle, että jos vain olisit yrittänyt pyyhkiä
istuinta,olisit huomannut ajoissa puuttuvan paperin. Reitesi
tärisevät kovemmin.
Muistat pienen paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen, joka
on
yhä laukussasi. Se saa kelvata. Hapuilet sen esiin mahdollisimman
varovasti.Se on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.
Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi
iskeytyy laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja heittää sen
taaksesi
pöntön vesisäiliötä päin. Kiljut "VARATTU!" samalla kun yrität
työntää ovea
takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen ja rypistyneen
paperinpalan lattialla olevaan lätäkköön. Menetät tasapainosi ja
putoat istuimelle.
Istuin on märkä, tietenkin. Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että
on jo liian myöhäistä.
Paljas ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa
olevan
bakteerin ja eliön kanssa paljaalla renkaalla, koska et vuorannut
sitä
paperilla - jota ei tosin ollut, sen puoleen, vaikka olisit
yrittänytkin.

Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun tunnistin
on
niin hämmentynyt, että se vetää vessan. Vesi syöksyy posliiniin
saaden
aikaan hienon sumun vesipisaroita, jotka laskeutuvat takapuolellesi
ja
alkavat valua pitkin jalkojasi kohti kenkiäsi.

Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava imu
veisi sinuakin mukanasi. Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä
roiskuva vesi
ja märkä istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet likomärkä
vyötäröstä
alaspäin.
Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on
purkkapaperilla,jonka
löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja lavuaareille
pestäksesi
kätesi.
Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi
kuivaan
paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon.
Ystävällinen lähimmäinen jonon päässä huomauttaa kantapäähäsi
takertuneesta vessapaperinpalasta (missä sekin äsken oli!?). Revit
paperin
irti ja ojennat sen naiselle huomauttaen lämpimästi, että hän
saattaa
tarvita sitä piakkoin.
Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt
vessaan,
hoitanut asiansa ja tullut ulos. Ärtyneenä hän tiedustelee, mikä
kesti
niin kauan -ja miksi ihmeessä käsilaukkusi roikkuu kaulastasi?
Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestää niin
kauan.
Se paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn
kysymykseen; Miksi naiset menevät vessaan pareittain.
Kaveria tarvitaan vartioimaan ovea, pitelemään käsilaukkua ja
ojentamaan
paperipyyhkeitä oven alta!