Taas kaivan hautaa iloilleni
vedän hirteen suruni
ei mitään tunteita
ei mitään heikkouksia
Aikani katson kuinka
kärpänen tekee luonnollista kuolemaa
jaksa en odottaa
tahdon sen musertaa
mietin mikä vaivaa kun en päättää voi
rakastaa vai ei rakasta?
Mietin kuinka ottamatta olla
voisin lääkettä, jota tyrkytän
itselleni, pääni sillä myrkytän
On kaunis kukka kuollut se on
haudattu kallioiden alle
hornan syöverin pohjan alle