Yksi pieni hetki toi tuskan mustuttaen sydämeni
Ei valoa minulle, ei pääsyä ulos, Olen seuraavana jonossa
En koskaan, tässä elämässä tule löytämään rauhaa
Kaivan omaa hautaani
Ehkä joskus paikassa jossa ei ole aikaa, eikä sijaintia
Voin katsoa taakse ja nähdä vihdoinkin olevani kokonainen
Niin minä toivoin mutten enää usko
Arpeni eivät parane, Tulen vuotamaan elämäni loppuun asti