Vasta tänään (keskiviikko) illalla/yöllä ku tiskasin tajusin että, tiskaan viimistä kertaa tässä asunnossa. Niin tosiaan...tää on varmaan vika yö minkä nukun ikinä enään tässä asunnossa. Tai ei edes "varmaan" vaan on. Rupesin jo tajuumaan sitä juttua ehkä vähän...mutta, vasta äsken tossa sängyllä maatessani sisäistin sen ajatuksen oikeesti kunnolla, sen mitä on tapahtumassa. Oon muuttamassa pois mun ensiasunnosta! Ja näin ei tapahdu ku kerran elämässä. Niin...tää oli kuitenki mun eka oma kämppä. Niin paljon muistoja...kaikki ne muistikuvat vaan tulvi mieleen ja tuntuu ettei haluis irrottaa, ettei haluis päästää pois, eikä luopuu, ei haluis lähtee sittenkää !
No siis: tietenki haluun järjellisesti mutta, sydän sanoo taas toista. Tää tuntuu aika surulliselle. Koskaan ei oo vielä käyny näin. Silllon ku muutin pois kotoo, oon aina päässy sinne takasin. En joutunu luopumaan siitä ikinä. Mut tästä mä joudun luopumaan ihan kokonaan.
Niin se aika vaan kuluu ja elämä kuljettaa.
"Parhaat muistot eivät säily pelkästään mielessä vaan, ne ovat sydämmessä ikuisesti."
Heihei koti!
:llä emma
Huomen/tänään pääsen ajelee pakul!
