IRC-Galleria

vähän tuntuu kyl hassulle. hauskaa että tällanen galleria päiväkirja on. yhellä klikkauksella voi tavata emman 16vuotiaana ja toisella taas emma 18 vuotiaan. :D kun pystyy lukemaan siis vanhoja kirjotuksiaan, sitä on joskus hauska pohtia ja miettiä että pystyyköhän sitä katsoa kirjotusten perusteella miten on muuttunut parin vuoden aikana. Joo no varmasti ainakin hitusen verran koska onhan sitä varmaan sillon kirjottanut ehkä vähän toisella tavalla tai toisen laisia juttuja vaikka no tämä galtsu päiväkirjahan nyt on tämmöstä vähän "pintapuolista" kirjottelua vaan. =) mutta sekin että kyllähän sitä oli itsellään aivan toisenlainen elämäntilanne parisen vuotta sitten. ehkä mä uskaltaudun mennä kurkkaamaan emmaa 16 vuotiaana. :D

- No hui - Luin ihan vasta pari juttua ja rupes jo kauhistuttaa ! Toivon ainakin että juttujen taso olis tänäpäivän edes vähän korkeempi (toivottavasti). :DD
Tuli tosiaan mieleen kun on sielä noista kouluista kirjotellut niin ehkä mä voin nyt sit kirjottaa nykysestäki koulusta edes hitusen. Koulu on kivaa. :) No täl hetkel on kaikkia vähän tylsempiä aineita. mutta siis on hienoo tajuta olevansa oikeassa paikassa. vaikka sen onkin tienny oikesti koko ajan, niin nyt työharjotteluiden ja muiden ns. siihen että mitä opiskelemansa asiat on työelämässä "kurkkauksien" ansioista on ollu vieläki kivempi ymmärtää että JEE TÄÄ ON IHANAA. <3
Vähän ehkä hassusti muotoiltu lause mutta on nyt niin väsyny ja sekava että ei osaa ehkä kirjottaakaan muunlaisia kuin sekavia lausahduksia. =) On kyllä toden totta ihan sekasin tästä pimeydestä. Ei jotenki käsitä ollenkaan onko yö vai päivä. Jotenki tuntuu vuosivuodelta ajan kuluvan entistäkin nopeammin ja ehkä sekin että on tapahtunut niin paljon ja erinäiset asiat on sekottanu sellasen ns. vuodenaikojen tajun.

Voi luoja kuinka ihan peläsyin sitä miten kauheeta valitusta toi mun kirjotus sairasloma viikolta oli - hui hirvee! :D Oon vähä niinku ottanu ihan sellaseks perjaatteeks että koska yleensä päiväkirjoihin aina purkaa sellasta pahaa oloa ja hunoja asioita niin tänne galleria päiväkirjaan mä en kirjota mitään muuta kun kivoja juttuja. :) Ja no toi viserrys ei kyllä toden totta ollu kivaa luettavaa. :D haha! mutta joo ihminen on tällanen, minkäs teet. :) Aina ei voi elämä hymyillä vaikka kuiiiinka koittas ja haluis kertoo vaan kivoja juttuja. Mut se on elämää se ja niin se pitääkin olla.
Nyt, tällä kertaa, mä kirjotan oikeesti vaan ihan vähän. :)

Galtsu kilpailee facebookin kans. :D hyvä nää uudet systeemit^^

ei hitto et oon hajoillu tolle. :DD kandee tsiigaa. ;D

Joo maanantaina olin nielurisaleikkauksessa - jos vaikka tää jatkuva sairastelu loppuis nyt tällä.
Elämäni ensimmäiset kokemusket (jossei syntymää lasketa kun siitä nyt kauheemmin muistaakin) sairaalassa. Ja joo siis ollu kyl jotenkin tosi outoa kun ei ole koskaan ollut tälläisessä tilanteessa että on ihan kyvytön tekemään mitään ite. No siis nyt jo onneks pystyn mutta eipä tässä kauheemmin muutatehä kun maata sängyn pohjalla. Melko rankka on tää parantumienn siitä.
Välil toivois et kun vois vaan hetkeks katoo maailman kartalta ilman että se aiheuttas minkään laista hälyä tai haittaa missään asioissa ! Oon mä joo nyt 4pv saanut sairastaa rauhassa ja vielä huomisen mut sit pitäs jo saada ittensä helsinkiin ja sielä nyt sit taas on vaikka mitä mitä pitäis tehä ja on läjäpäin asioita mitä pitäs saada hoidettua kun ei ole 4 päivään kyennyt mihinkään. Ja kissa sotkee minkä kerkeää. Yritä siinä sitte olla tekemässä jotain kun oot ihan lääkkeissä ja ollu monta päivää syömättä muutakun kiisseliä sen verran mitä sa niltyä. Olo on ku ois kamoissa koko aika.
Eikö millonkaa saa pyytää sellasta hetken rauhaa ? Lomalla ei saa olla lomalla. Pitäis karata ulkomaille viikoks et pääsis hetkek irti tästä arjen pyörteestä.
Asiasta kukkaruukkuun: vitsi jee mun keuhkot on seivattu happi arvot oli mielettömän hyvät siihen nähden et kuitenki vetäny röökii 6 vuotta ja vasta n.5vk ilman wihii jeiij! =)

Niin se on vaan aika taas jatkaa matkaa ja hyvästellä Helsinki.
Tosi sekasin fiiliksin. Toisaalta tuntuu että ihanaa lähteä toisaalta taas tuntuu ihan kauheelta.
Ihanaa saada jotain vaihtelua tähän syyskaamokseen. Mutta ikävä jää...Ei tiedä mitä pitäis ajatella eikä osaa oikein tajuukkaan että on oikeesti huomenna lähössä. Mutta niin se on vaan aika jatkaa taas matkaa. :) Jotenki tää saa tajuumaan kuin nopee aika on taas menny. Ikävä kesää. Oli kyllä ehdottomasti paras kesä pitkään aikaan. Mutta niinhän se vaan on että mikään ei kestä ikuisesti ja että huominen tuo tullessaan aina jotain uutta.
Goodbye to busines and back to scool again. :)


"You know I can't live without you here" kesäkesä. <3

vitsi et mul tulee viel ikävä tätä ! Kaupunkimiljöötä. Vanha, töölöläis rakennuksen toimistohuone, musat korvilla, kahvikuppi vierellä. Hetkeksi kun malttaa katseensä ruudusta irrottaa, tuijottaa ikkunasta ulos ja nähdä ne kaupungin rakennukset, joiden seiniä koristaa auringon valo.

on se vaan niin kumma, kuinka ilmat voi vaikuttaakkaan ihmisen mieleen. Myöhästyin tänää töistä kauheella kiireellä tulin. Oon ollu viimiset päivät ja melkein vois sanoo jo viikot ihan syysmasareiden armoilla. Aluksi toivoin et se ois ollu vaan siitä että olin kipeenä, mutta vaikka antibiootitkin oli jo syöty oon vaan ollu mielettömän väsyny eikä oo kovinkaan jaksanu hymyillä, päin vastoin. Kaikki vanhojen asioiden kaivelu ja niiden jauhaminen saa tosi ahdistuneeks eikä jotenki osaa elää eteenpäin ku jengi jauhaa samaa skeidaa. Elämä jatkuu! ei pidä vanhassa ryvetä. Se et on ollu ihmisiä jotka yrittää vetää kuoppaan, satuttanu järisyttävän pahasti ja jättäny elin ikäset arvet - ne ihmiset ei ole sen arvoisia että niiden takia antais oman elämänäsä ja elämän ilonsa kuolla ! ei oo aina helppoo jaksaa ajatella niin mut niin sen on vaan mentävä.
Oli pakko lähteä eilen lenkille, että sai päätä tyhjäks. Otettiin Sannan kans tavotteeks että joku kerta viel juostaan se meiän reitti alusta loppuun saakka pysähtymättä ("rapakunnossa" kun ollaan). Kerran oon sen jälkee sen saman reitin vetäny. (Kunnes sain tietää olevani angiinassa ja oli pakko olla treenamatta siihen saakka et kuurit on syöty) Eilen lähin sit juoksee sen saman lenkin ja tottatotisesti alusta loppuun saakka, ilman minkään näkösiä hengähdys taukoja juoksin koko matkan. Tahdon voima, sitä kun on tarpeeks jaksaa mitä vaan. Ihan elämässä yleensäkkin.
Mutta siis, vaikka myöhästyinkin töistä oon ollu aivan yllättävän hyväntuulinen, ainakin siis tähän saakka. Ei oo pitkään aikaan ollu tämmönen olo et vaan hymyilyttää. :) Hain äsken kahvia ja tajusin katsoa ikkunasta ulos ihan kunnolla. Siinäpä se syy selkiskin, aurinko.<3 Vitsi ku tällasia päiviä ois kaikki niin jaksais tän syyskauden yli. Pakko se on uskoa että syksykin voi olla kaunis, jos se saa vaan valoa näyttämään sen kauneuden. (:
Voi olla et oon taas hetken tällätuulella mutta sekin tuntuu jo paljolle olla edes hetken sitä.

ähts...parannuin viikon kestäneen kuumeen ja kurkkukivun kourista ja nyt taas tylsistymään töihin.
BTW OLEN HELSINGISSÄ. Kyllästyttää toistella sitä kaikille. :D Ja joo olen täälä vielä Lokakuun ensimmäisen viikon (ilmoitan senkin nyt samalla jos vaikka ei tarvitisisi sitä kertoa jokaiselle erikseen vaikka no joudun kuitenkin).
Päätin alottaa tupakkalakon, nikotiini laastareiden avulla. Hölmöä oli aloittaa se just viikonloppua vasten mutta en jaksanut odotella, en ois kuitenkaan alottanu sitä jos oisin ootanu maanantaihin. Ja saipahan vähä reenata ennen takaisin arkeen siirtymistä. Tosin oli kova sinnitteleminen juoda alkoholia ilman tupakkaa. Perjantai aamuna poltin vielä 2 ennekuin liimasin ekan laastarin. Kävin stadissa parilla ja ennen kn lähin dösällä himaan vedin kuitenkin sit yhen röökin. Dösä matkan ajan kärsinkin sitten pahasta olosta ja hikasta. Lauantaina lähettiin oikeestin ottaa enemmänkin. Selvisin koko illasta n.5 hatsin avulla, Saavutus! Eilen oli eka täys hatsiton päivä ja nyt käynnistyy toka sellainen.
Niille jotka sanoo ettei näistä ole hyötyä niin pyh. Kärsin joo tosiaan hirveestä röökin himosta jatkuvasti mutta se on van sitä psyykkistä riippuvuutta. Nikotinistina tiedän mitä on kärsiä oikeista nikotiini vierotusoireista. Nää auttaa siihen että kroppa voi hyvin ja pystyy toimimaan normaalisti. Ainut mitä vastaan saa siis taistella on pääkoppa. On se tosiaan joo vaikeeta kun viimiset 6 vuotta on röökii vetäny ja sen kanssa on kasvanu. Psyykkinen riippuvuus on yllätävänkin suuri! Mutta nyt loppu mun osaltani tupakka bisnekselle rahantuotto (taino tuotan mä sitä tosin siihen saakka että pääsen sitte eroon näistä hiton kalleista laastareista jotka varmaan vaihan jossain vaiheessa purkkaan). Menin vielä ostaa vahingossa liian vahvoja laastareita. :( Mutta no ainakin nyt voin taistella psyykkistä riippuvuutta vastaan. Vaikeinta on kun on tottunut aina kahvin yhteydessä vetää röökin ja no kittaan kahvia aika melkoisesti päivittäin. Tai katsotaan kauan tää kestää, ainakin nyt aijon olla polttamatta. :> Tulipa siinä taas monta riviä tekstiä. :D Ehkä tämä tältä erää riittää siis. :)

Kerro, miten ja missä me tapasimme ensimmäisen kerran?

sinä joka kommentoit/luit tämän, kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä miten moni sinut muistaakaan. <3

Ulkonäköön ihastutaan, sisimpään Rakastutaan. Mutta jossei eka pysty ihastuu, miten pystyis myöskään Rakastuu ? Pinnallisuus täytyy osaa ottaa vastaan. Pinnallinen saa olla. Mutta sekin että kauneus on katsojan silmissä, jokaisella on oma makunsa, joten kukaan ei tässä maailmassa oo yksin. Varmasti jokaiselle on joku jonka silmissä on kaunis.
Jokainen vastaan tulija ei voi olla se oikea. Vedessä on kaloja, maalla on ihmisiä. Elämä ei rajotu pelkkään yhteen paikkaan, sitä on joka puolella.
Kaikilla meillä on varmasti hetkensä jolloin tuntee olevansa yksin, mutta täytyy osaa katsoo elämää suuremmin silmin. Elämä on kaunista, ei sitä pidä hukkaan heittää vaan jokaisesta hetkestä opetella ottaa kaikki irti. Mistä sitä tietää milloin on se viimeinen päivä ? Yksin oleminen ei ole paha asia, vaan siitä täytyy osaa nauttia. Jossei pysty Rakastamaan itseään, kuinka pystyisi Rakastaan myös ketään muuta ? Itselleen täytyy osaa antaa arvoa ja tuntea olonsa hyväksi omana itsenään. Ihmiset latistaa tosiaan huomauttelemalla virheistä. Miksei antaa jokaisen vaan elää omalla tavallaan. Eikö muka milloinkaan saisi olla enään itsekäs ilman että se tekee ihmisestä pahaa ?
Kunnon psykologista tekstiä, mutta oikeesti, älkää ihmiset antako elämän talloa vaan ohjatkaa sitä ite! :)