kattoo yöl partsin kaiteen yli himmenevää taivast,
miettii miksei maailmal oo vastaust kysymyksii,
ja miks sydän ottaa öisin liiaks tykytyksii, vaikkei sitä saakkaa kysytyksi, ni miksei kaikkee oo selkeit selityksii, ja mitä enemmä tät koittaa järkeillä, ei kaikkii ajatuksii voi vaa voittaa järjellä,
pienen kysy suoraa kaikkee mist ei tienny, oli kiinnostunu maailmast ja elämäst, oli viel koko elämä elettävä edes, kasvaes oppinu tajuu kui mutkikas stydeemi tää loppu peleis sit olikaa, vaikkei toisaalt täst kaikest oo nähny viel puoliikaa, mut kerinny kertyy erilaisii kokemuksii,
nii hyvii ku huonoiki, mut molemmil niil on kuiteki puolensa, oppii arvostaan elämää itessään, eikä vaa sitä mitä radiot soittaa hiteissään