Kun tapaa opiskelukavereita ja on elämää pari päivää, sitä alkaa taas kaivata niitä omia, onnellisia ja huolettomia opiskeluaikoja. Voih. Nyt on valtava Rauma-ahdistus, mutta ehkä tästä selvitään. Parin tunnin päästä oon pitämässä raamista ja Tommin ehdottamaa lähetysjuttua. En oo keksiny itte mitään, nii se keksi. Hyvä idea!
Jotenki se on niin, että ku on vaan ja elää ja möllöttää, sitä on tyytyväinen siihen mitä on. Mutta ku saa pienenkää tuulahduksen tai muistutuksen jostain muusta, muistaa taas kuinka on jämähtäny. Mä en kestä. Ja mulla on ihan tyhmä olo.