Mä en jaksa keittoo enää,
mä en jaksa paskan läpän heittoo enää,
mä en jaksa sikiöasentoo alla peittoo enää,
mä en jaksa sitä enää,
ja mikä parasta mun en tarvii sitä enää.
Ja miks mun tarviis, mä voin valita toisin,
en jaksa enää valittaa, vaikka valittaa voisin.
En aio enää alittaa rimaa vaik alittaa voisin,
elämä opetti en tekis mitään nyt toisin.
mä jatkan tätä stoorii,
mun elämä ei oo mollii,
enää se on vaan oodii.
Ja seuraan tät koodii aina kunnes mä kuolen,
ja ne aidot frendit on onnellisii mun puolest.
Älä tarjoo mulle mitää, mä en sitä halua,
tajuut ku annat elämäs sormien välist valua.
Haluun elää, en muuta pyydä enää,
kun sä löydät syyn elää, ni sit on syytä elää.
En tekis mitää nyt toisin,
en muuttas mitää vaik voisin,
niin monelle tän saman nyt soisin.
Jos en olis avannu silmii,
kuinka hukas mä nyt oisin,
mut silti mä vaan oisin.
Hetki sit ei luistin ihan luistanu jäällä
nyt pää on niin selvä etten edes muistanu tällast.
Ennen oli teennäistä, ku piti nauraa
nyt tuntuu nii hyvält et tekee mieli laulaa.