kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös
pyyhimme kätemme housuihin .
emme pelänneet likaa , vaan poika- ja tyttöbakteereita .
ei tarvinnut esittää mitään , vaan pystyi olemaan oma itsensä .
suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli
että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan .
tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään ,
mutta eivät koskeneet toisiaan .
kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina
muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä .
mutta totuus on , että kun sanomme tämän
sen voi korvata lauseella "mikään ei ole ikuista" .
muistatko, kun luvattiin, ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista .
entä ne kyyneleet , sen kusipään takia ,
entä se ihana nauru kaiken , sen helpotuksen keskeltä
muistatko kun naurettiin yhdessä ?
kun vietettiin koko kesä yhdessä ?
kun kerrotiin salaisuuksia , mistä kukaan ei tiennyt mitään ,
kun olimme erottamattomat .
lisää tämä päiväkirjaasi , jos et halua menettää sitä kenen kanssa olet kokenut paljon hyviä muistoja ♥