Minä asun maassa,
jossa ihmiset
turruttavat itsensä viinaan,
ollakseen jotain.
Minä asun maassa,
jossa ihmiset
viiltelevät itseään,
tunteakseen jotain.
Minä asun maassa,
jossa pimeä syksy
mädättää lehtiä,
maassa jossa,
ollaan onnettomia
ja maassa jossa,
itsemurhia tehdään enemmän
kuin missään muualla.
Minä asun maassa,
jonka maanperässa olleet
sodan ulosteet;
tuskan huudot,
sotilaiden kyyneleet,
veret ja suolet,
vielä tuoksuvat metsissä
vielä kaikuvat vanhojen tarinoissa.
Minä asun maassa,
jossa pakkanen
ajaa auringon pois
ja pakottaa
luonnon antamaan periksi.
MUTTA
Minä asun maassa,
jossa saan valita itse oman tieni.
Saan valita puolisoni,
saan valita uskontoni,
saan valita alistunko.
Minä asun maassa,
jossa saan olla nainen
ja näyttää siltä,
ilman että
rintojani leikataan pois.
Saan olla seksuaalinen
ilman että,
alapäätäni silvotaan.
Minä asun maassa,
jossa saan juoda puhdasta vettä,
ja maassa
jossa saan ruokaa.
Maassa jossa,
saan apua vaikken
sitä ansaitsisikaan,
maassa jossa,
minulla on oikeus olla itsekäs,
ja maassa jossa,
ruumiini ei jäisi maatumaan
katu ojaan.
Minä asun maassa,
joka on melankolinen
ja joka tärisee krapulasta
juhannuspäivänä,
joka on täynnä itsetuhoisia nuoria.
Mutta maassa,
joka on vapaa,
meidän oma.
Ja jos tämä on vapauden hinta,
meidän velkamme,
Se ei ole liian korkea.
-EM-