Voi kun vaan jotenkin jaksais..
Onko vähän outoa suunnitella koko muu elämä sen perusteella että saa vaan nukkua mahdollisimman paljon?
Tänään saan nukkua vaikka koko päivän, huomenna joudun olemaan hereillä vaan 7-11 ja loppupäivän saan nukkua, keskiviikon saan nukkua, jne... Herää ja poistuu kotoa vaan pakosta, eli niille hurjalle neljälle pakolliselle koulutunnille viikossa (ei suinkaan siis muille tunneille, eihän niillä ole PAKKO olla!) ja töihin. Goodbye social life, goodbye friends.
Ei, tämä ei ole laiskuutta. Tämä on jotain aivan muuta. Koettakaa ihmiset ymmärtää, mie en oikeesti pysty.