Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on vähemmän kun pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessa säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa olo on tehty mahdollisemman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterällä varustetut kengät. Lisäksi toisen joukkuueen pelaajat tönivät koko ajan. Istumapaikkoja vartoi joukkueen Capo di tuttu capi. Hän on se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnistautunut yrmy mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään lahtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauskeen tulijoita isoilla hanskoilla ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.
Pelaajan on mahdollsita saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä näkövammainen,mustavalko-paitaan sonnustautunut mies, kutsumanimeltään mulkku. Jos mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata myös dorka tai pelle.Pelaaja saa istua kuitenkin vain privaattiaitiossa pari minuuttua kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tonittäväksi ja kampitettavaksi. Pelissä on kaksi pelaajaa,joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla kumikeikolla, jota lyödään em. mailoilla.
Jäähallissa soitetaan yleensä kivaa jumppamusiikkia.Katsojilla on kaksi tärkeää tehtävää, ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu keikolla maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa maaliin,on katsomon reagoitava salamannopeasti. Mikäli kannattaja kannustaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti paitsio. mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa kunhan huutaa kovalla äänellä. esimerksiksi "öööh-haa-möäää-haa" on suositeltava huuto. Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistön edustjaia. Lajin fantasimmat kannattajat ovat tosi päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja. Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja reippailla "homoo-o-o" huudoilla.
Nyt vain seuraamaan jääkiekkoa! se on todella mielenkiintoista,kun ymmärtää pelin juonen!