IRC-Galleria

ettäs tiedätte. Jos joku on joskus sattunut katsomaan Twin Peaksia, niin Viljakkala on justiinsa sitä. Koko kylällä ei liikkunut päivällä ristin sielua, tosin pelottava mummu kulki hiljalleen kelkan kanssa kylänraittia. Ohitin tämän mummelin neljä tai viisi kertaa. Joka kerralla mummeli mulkaisi. Viljakkalaan menen taas ensi viikolla. Mahtaisikohan The Giant olla kirjaston avajaisissa? "It is happening again, it is happening again"... hrrrr. Jos joku haluaa joskus tehdä suomalaista horroria, niin tänne vaan kuvaamaan. Syksyinen sää kruunaa koko ankeuden. Maaseudun autioitumisesta puhutaan paljon, mutta täällä sen näkee oikein konkreettisesti. No, nykyisellä esimiehelläni lienee ainakin rauhallinen asuinseutu, mutta Leena-Maija onkin senikäinen että varmaan arvostaakin rauhaa. Toivotaan.

Maanantaina kävin Tampereella katsastamassa Ganes-leffan. Se on ihan oivallinen ja uskottavakin pläjäys, vaikkakin tietysti monia asioita on dramatisoitu ja karrikoitukin. "Elokuva elokuvana. Kun elokuvaa tehdään, se on elokuvaa", kuten elävä legenda Nykäsen Mattikin totesi. Matin ja Mervin tukikohta, jossain Ylöjärven ja Tampereen rajamaastoissa, ei liene kovin kaukana työmatkani varrelta. Olli Lindholmkin kuulemma asuu siellä jossain lähellä. Jutta Jussilakin, ja Petteri, asuivat, silloin kuin asuivat ja Petteri vielä eli. Semmoista... murteesta ei pääse eroon edes Tampereen esikaupunkialueella: kummelia puhutaan ehkä vielä rajummin rouhien täällä korpimaisemassa. Ensimmäisenä työpäivänä meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun kun niin nauratti naisten puheenparsi kahvihuoneessa. Tosin ei se helppoa ole tällaisella dingopertinkään perillisellä... täällä muualla tosin poria tulee puhuttua aika epäuskottavasti: lähinnä puhekieli on omituinen sekoitus kirjakieltä ja omaa murretta. Lieneekö sitten puheviestinnän opinnoilla ollut jotain osuutta asiaan? No, Porissa puhutaan taas poria, se on ihan selvä peli se. :D

Tänään kävin työterveystarkastuksessakin. Olin terve ja se on hyvä se. Syksyn suunnitelma on saada alavartalon lihakset sillai kuntoon, ettei ryhti ole ihan niin köyry kuin mitä se nyt on ollut. Lenkillä pitää muistaa myös käydä, ja salilla. Kieltämättä alavartalon treenaus on joskus tuntunut ylijäämän omaiselta tekemiseltä. Paha paha.

Joo. Lisäksi työpäivänä on ollut aikaa tehdä kaikkea hyvin olennaista, kuten tätä päiväkirjamerkintää... lisäksi ehdin lukaista muutaman päiväkirjamerkinnän satunnaisilta ihmisiltä. Jos joskus tuntuu siltä, ettei paljon asiaa ole, niin eipä sitä mahdottomasti taida monilla muillakaan ihmisillä olla. "Miksi suomalaisten pitäisi puhua enemmän?", on pohdinnan arvoinen ajatus Viivi ja Wagner-sarjakuvasta. Ei vaiskaan: puhukaa vaan. Mutta miettiäkin saa, ja lukea kirjoja, kuten eräs vanha kouluihminen sanoi.

Kiitos vaan, Hiski (ei Salomaa).