IRC-Galleria

väsyttää, muuten.

Jos joku kirjoittaa, että "exän kanssa on kaikki selvää", hän erehtyy pahanpäiväisesti. En tiedä ainuttakaan suhdetta, jossa "on kaikki selvää". Halventavaa kuvitella niin. Ei ihminen ole mikään mekaaninen vempele. Naiset varsinkaan. Ne hymyilevät monella eri tavalla. (:

Ooh-hoi. Saan luvan kanssa olla ikävä kerran kuukaudessa.

mulla on huomenna ke yo. vähän jännää. vaikkei pitäisi. PSYKANMAIKKAAKAAN EI JÄNNITTÄNYT YHTÄÄN, VAIKKA SE MENI EILEN NAIMISIIN.

aika epic säilyttää xxl-hääpukua kaapissa. sitten kerrotaan pikku-sylvesterille aikanaan, että "tuossa me silloin oltiin. mutta et sä varmaan muista. mutta MÄ muistan kyllä."

NIIN!

ei, nää mun päiväkirjamerkinnät ovat menneet postmodernistiseen suuntaan ehkä liian kanssa.

niinpä päätän tämänkin vain sanomalla, että tshup.

tshup.

däpädäpä diu

helpottiko?

olin eilen töölönlahdella. kylmä tuli vasta yhdentoista jälkeen.

olen taas aivan tukossa. tuntuu kamalalta, kun ei saa henkeä. pitää välistä pysähtyä ja kiskaista keuhkot täyteen huulien raosta. tosi raivostuttavaa. hengästyykin niin pienestä. työnnänkö mä pillit nenään lenkin ajaksi? :'/

en ole varma, teinkö virheen, mutta olen sitäkin onnellisempi.

utuinen, hyvä olo.

älkää ihmiset tehkö noita päiväkirjakyselyitä. kukaan ei lue niitä, mutta ne leviävät kuin rutto.

sain eilen voittoarvan

Ihmissuhteita saattaa joskus verrata koiran hankkimiseen. Ne ovat joko sisäsiistejä tai kusevat joka paikasta, joka paikkaan. Niiden ruokkimiseen joko on varaa tai sitten ei, pienemmät syövät huomattavasti vähemmän kuin isommat. Ne voivat kuitenkin viedä tilaa, vaikka vaikuttaisivatkin ulospäin lähes mitättömiltä. Ja ennen kaikkea: jos niitä ei kykene hoitamaan kunnolla, niistä on parempi luopua.

Ihmissuhteet myös eroavat koiran hankinnasta monin tavoin. Pitäkää edellistä vertauksena.

Suhteet ovat yleisestikin koiria hankalampia otuksia. Niillä on välimuotoja, niistä ei näe päällepäin, ovatko ne tyytyväisiä vaiko eivät. Kaikki säröt eivät parane, vaikka niiden nuolemisessa auttaisikin. Kaulan ympärille kietaistavat asiat eivät saa unohtamaan sitä sietämätöntä syyhyä, joka jää mietityttämään.

Ihminen on siitä kummallinen, että vaikka jotakin antaa anteeksi, sitä ei välttämättä unohda. Ja vaikka yrittäisi uskotella itselleen, ettei jokin tee kipeää tai jokin ei saisi tehdä, se vaan tekee. Ihminen on kovin kykenemätön siinä tilanteessa, kun jotakin olisi pitänyt tehdä toisin. Ainakaan minä en kykene kuin pyytämään ja antamaan anteeksi. Se ei vain aina riitä, ei sitten alkuunkaan.

hei päiväkirja
tänään taas
tididi