IRC-Galleria

When I stop to look at the mirror, to wrong direction,
turn my glance far away.
When I lose my way, from direction of destination,
take my hand, walk me away.
When I say something empty,
teach, stand, don`t walk away.

When the world shows it`s bad sides,
you truly are my angel.

Iman sua mä olisin salee vaan puolet
Kun oot mun rinnal kaikkoaa kaikki huolet
Ei ole muuta kun vaan kaksi sydäntä
ja yhdessä ne sydämet näyttää nii hyvältä
Ei ole mitään parempaa kuin yhteinen aika
Se aika on mulle silkkaa taikaa
En haluis olla susta yhtäkä hetkee erossa
Sun ansiosta tunnen olevani taas elossa

''kusiko noussu hattuu, no vittu mä en tiedä
sul on joku ongelma, ja tajuut sen kyl vielä
teet elämäs vaikeeks, sitä et voi kieltää
onks fiksuu muijast toisee vaa aina kiertää
sul on isot kuteet, ja oot muka vitun komee
kato peilii jäbä, ja laske samal kolmee
mieti mitä sä oot, ja laske keskisormes
et oo mitää, sä oot vaa pelkkä pieni loinen
sust on siistii esittää jotai mitä et oo
must olis siistii tuudittaa sut kehtoo
ja kertoo, et sun esitys on melko hentoo
pidin sua mun kaverina, olit ihan rento
mut totuus paljastu, koska nään susta läpi
odotan innol ku muut tajuu, ja sä häviit
onha se ikävää, mut ei mun käy sääliks
ainaki sä tajuut, et nyt sä teit väärin ''

Haahuilen tielläni,
joka on päällystetty
mustilla ruusunlehdillä
ja unelmilla.

Jätän jälkeeni
pienen polun
keskelle terälehtiä,
jotta voisit
seurata minua.

Päästyäni tienristeykseen
istahdan nurmelle
odottamaan sinua,
samalla unelmoiden.

Hetken kuluttua
kuulen musiikkia,
kuin enkelten
särkyvää laulua.

Juokset luokseni,
polvistut eteeni
ja tartut
pieniin käsiini.

Puristat niitä
hellästi käsissäsi
samalla katsoen
minua silmiini.

Tavoitat katseeni
ja huomaan
silmissäsi jotain
uutta ja maagista.

Et tarvitse
edes sanoja
kertoaksesi minulle
miten paljon
rakastat minua.

Nousen nurmikolla
käsi yhä kädessäsi.
lähdemme kulkemaan
kohti punaista
yhteistä auringonlaskuamme

Luokka on hiljaa
Kynät sauhuavat
Minä katson kuinka sekuntiviisari pyörii kellossa
Se pyörii, pyörii, pyörii pyö....
Minä mietin
Mietin sinua
Mitä tekisinkään ilman sinua
Istuisin naama kiinni paperissa
Opettelisin jo kerran opeteltuja asioita
Lähettäsin kavereille lappuja
Nukkuisin pää pulpetissa'
Mutta nyt vain mietin
Mietin sinua
Mietin yksin
En halua muuta tehdäkkään
Haluan kohdata tuikkivat silmäsi
Katsoa upeaa hymyäsi
Suudella pehmeitä huuliasi
Nukahtaa kanssasi peiton alle
Olla hiljaa
Niin hiljaa että voisimme lukea toistemme ajatukset
Tuntea ihosi kosketuksen ihollani
Olla sinun kanssasi.<3

Miten saan sut uskomaan,
etten ois puoliakaan
ilman sua kulta.
Haluun pyytää anteeksi,
oon hölmöilly jo tarpeeksi,
tarvin sua rakas.
Älä vaan päästä irti musta,
just kun oon saanu otteen susta.
Mä todella rakastan sua. < 3

Pitäisikö minunkin olla tunteeton? Katsoa sinua ilman katsetta, kulkea kadulla leijumatta paria metriä muita ylempänä. Sekö tekisi minut vahvaksi?

Ennen luulin selviäväni juoksemalla karkuun ikävääni, mutta juoksinkin vain pakoon itseäni. En enää pysty siihen. Minusta tuli samanlainen kuin teistä, jotka unohdatte ikävänne kaappikomeroon tai tyhjän lasin pohjalle.
Yhden asian vain tahdon sanoa: ei mikään ollut minullekaan helppoa. Jos vain ylpeydeltäni näyttäisin oikeat tunteeni, saisinko sinut takaisin?


En tiedä kauanko aion odottaa muka sitä oikeaa tunnelmaa, joka saa sinut näkemään minunkin läpi. En usko, että sitä on olemassakaan. En tahdo ääneen sanoa, että en uskalla näyttää tunteita. Kenellekään.

Yhden asian vain tahdon sanoa: ei mikään ollut minullekaan helppoa. Jos vain ylpeydeltäni näyttäisin oikeat tunteeni, saisinko sinut takaisin?

Katselen sinua, kaukaa.
Olet vain unelmaa.
Unelmaa vaikka olet käteni
ulottuvilla.
Nyt olet sylissäni,
hyväilen sinua,
sinä hymyillet
ujosti.
Olen aina pitänyt ujoista pojista.
Ääntelet hellästi,
otat minut syliisi,
upotat vahvat sormesi
hiuksiini.
Ja minä upotan käteni
tumman ruskeisiin
ja pörröisiin hiuksiisi.
Suutelet minua,
vastaan suudelmaasi.
Haluan lisää,
aina vain lisää.
Shh,
ääntelen hiljaa nimeäsi.
Rakastelen ihan hiljaa
ruskettunutta kroppaasi.

Minä odotin sinua
antaakseni anteeksi
sinä jäit omalle puolellesi,
rakastat minua sitten myöhemmin

Minä luulin paljon
ja sitten sain yllättyä,
sun ei ollutkaan aika pysähtyä
milloin olinkaan viimeksi oikeassa

Kaiken mitä elämässäni omistin,
taisin tänään kadottaa.
Sua rakastin silloin, olit mulle elämä.
Nyt tiedän, ettei huominen koita mulle enää koskaan.
Ei ole uutta aamua, uutta päivää.
Ei hetkeä, jolloin en sua kaipaa.

Kauniit hetket,
ne valuvat kyyneleinä maahan,
räsähtävät palasiksi.
Lupauksesi, ne olivatkin vain valhetta,
sitä en vain pysty uskomaan.

Mun on pakko päästä jatkaan.
Löytää uusi elämä, uusi auringonnousu.
Uusi käsi josta pitää kiinni,
uusi sydän, joka ei vuoda verta.

Mutta tiedän, olen kuollut vielä pitkän aikaa