Joka kerta yhtä tuskaa, kyyneleet ei lopu, vaikka niitä on itketty jo valtameren verran, Katkera viha, suru, tuska, valtaa mielen ja kehon. Sitä miettii, milloin pääsee yli, onko huominen jo parempi, ja lopulta tajuaa, ettei tuska haihdu mihinkään, siihen tottuu, oppii elämään sen kanssa.