istut tietokoneesi luona, lukien tätä. Havahdut jostain syystä. Koneen viereen ilmestyy tolppa, katsoessasi uudestaan yhtäkkiä näetkin sen tilalla pienen vaaleahiuksisen tytön maastopuvussa jolla ei ole silmiä ollenkaan, vain mustat aukot ja hän hymyilee sinulle verisillä hampaillaan...
Suljet silmät ja toivot että avatessasi tyttö olisi hävinnyt... teet saman monta kertaa uudestaan, kunnes vihdoinkin sama pikku likka on hävinnyt siitä.
Tunnet kirjoittaessasi kuinka omat kasvot alkavat vääntymään petomaisiksi, suljet taas silmät. Sen jälkeen et näekkään mitään tavallisesta poikkeavaa huoneessasi, mutta... Tunnetko kuinka hyytävä viima käy selässäsi...? jospa se tyttö ei sittenkään lähtenyt pois, vaan on siellä missä vähiten sitä odotat? Ehkäpä vessassa, sohvan alla... tutkimassa selkääsi? ehkä sisälläsi.
Näin tulee sinun käymään jos luit tai jätit kokonaan lukematta, että se pieni tyttö jonka minä näin tunkeutuu ytimiisi...ellet välittömästi kopioi tätä omaan päiväkirjaasi
.