aika juoksee ja loikkii ku aitajuoksija,
ja ikäväl on ikävä tapa sisältää ruoskia,
välil mietin mitä jos tää päivä tulis,
surisinko ja jos surisin kestäiskö ruumis,
mut mä en pysty itkemään,
mun on pakko pureskella tää vaik tää on liian sitkeetä,
nyt muistan vaan hyvät muistot, huonot on haudattu, kaupattu pois
en tiedä miks, mut mul nauraa suu.
mut pala kurkussa mä kidun,
tuntuu et mä virun kuival maal ja koitan hengittää kiduksilla,
en voi koskee sua enää, sä oot poissa,
mut onneks sun kuva hymyilee mun lompakossa.
kaikki yhteiset arjet, yhteiset lomat,
yhteiset rauhat ja yhteiset sodat.
kaikki yhteistä, mut nyt ainakin yks meistä
ei pysty oikein olee kun yhtäkkii ei yhteistä ookkaan
sä lähdet, etkä tuu enään takaisin
vaik kuinka haluaisin
sä lähdet, vaik tiedän ettet sitä haluaisi
tuu takaisin