IRC-Galleria

jihuu. Tänään oli ehkä elämäni paras päivä. Saattaa olla että jopa loppuelämäni ensimmäinen päivä.
Klinikalla sanottiin että E:n polvi näytti hyvältä, paremmin ei kuulemma olisi voinut parantua. Uskomatonta.

Voi perkele. En olis kyllä 9kk sitten uskonu että joskus vielä saan kunnolla ratsastaa sillä, mutta näköjään niitä ihmeitä sittenkin tapahtuu. Ensin venkslausta sinne tänne, huonoja ennusteita, piinaavaa epätietoisuutta toinen lääkäri sanoi että 99% varmuudella polvi aivan tuusannuuskana ja joudutaan lopettamaan, toinen ettei hevosessa ole mitään vikaa. 4kk E joutu seisoon, kerran sinä aikana jouduttiin lähtemään Hyvinkäälle päivystykseen varmana siitä että se oli viimenen matka ja lorun loppu. Vaan eipä ollut. Ei se vielä luovuttanutkaan, mun pieni taistelijani<3
Leikkaus, ja lisää seisontaa. Piiiiiiitkä 6kk kuntoutus.

...tässä sitä ollaan, ja voin kertoa että mulla on maailman paras hevonen.