IRC-Galleria

Tänään tunnen taas että osa sydämestäni kuuluu jonnekki muualle mutta minne sitä en tiedä...kunpa löytäisin sen kenelle se toinen puoli kuuluu oloni on niin mahdoton...

Joka päivä sitä ihminen tekee virheitä, yksi sana, yksi teko voi jo ratkaista paljon...kun taas tulin kotiin käymään huomaan että ahdistaa ei tiedä mitä tehdä,mitä sanoa, miten olla...sen tekee läheinen kumminkin aina helpommaksi kulkea...kesälukiossa on oikeesti ollut niin mahtavaa siellä monet on yhtä ja monet pitää toistensa puolia...siellä pystyy elämään juuri nyt ja tässä kun tulee kotiin on kumminkin jo eksyksissä... täällä kaikki on kehää ja monestakaan asiasta ei voi olla varma ei edes ystävistä...sitä tietenkin toivoo että ne pysyvät mutta samalla on tunne että monet lähtevät...samalla tavalla on kyllä kesälukiolaistenkin kanssa vaikka siellä on niitten kanssa asiat todella hyvin sitä ei tiedä pysyykö se ystävyys kun ne asuvat kauempana..parhaimpiin ystäviin siellä tarvitsee pitää yhteyttä ainakin...

kuinka paljon luopuminen sattuu, ja kun pelkää joutuvansa luopumaan piakkoin ystävistä..se pelko säilyy mussa aina...ja varsinkin kun nyt vierelläni on läheisiä joita ilman ei pärjää miten elää pystyy pelossa...kunpa joku vaan pystyisi lupaamaan ystävyyden olevan kestävää...tämänkin takia on hyvä elää elämää vain päivä kerrallaan vaikka se tuntuukin todella vaikealta..kunpa joku näyttäisi tienkin...