Koulua on viikko takana ja äkkiseltään melko rutiininomaisesti alkanut tämä uusi, oletusarvon mukaan entistäkin karumpi lukuvuosi. Oveluudessani ymmärsin keväällä valita itelleni vaan muutaman aineen ekaan jaksoon ja nyt pääsen vielä "tutor-velvollisuuksien" varjolla livahtamaan kursseilta kesken tuntien. "Loistava asenne Jaro, olen sinusta ylpeä", sanoisi Ari Pokka.
Innostuimme eilen erään Muodollisesti pätevän ystäväiseni kanssa oppituntien välisestä hyppyjaksosta jopa siinä määrin, että suorastaan anastimme Länkkärin supermarketista siniset ostoskärryt ja ajoimme niillä keskustan hoodeille suunnattomia alamäkiä viilettäen. Kerättiin taas muutama kappale niitä kuuluisia ylimielisiä katseita.
Eilen oli myös ihan sairaan loistava Jyväskylärock-festivaali! en ollu siellä.
Sen sijaan päätin monen muun katu-uskottavan metalliscene-pojun tavoin suunnata suomen suurimpaan rock-tapahtumaan Säykkirock '09:ään, jonne esiintymään oli tulossa useita brutaaleja blackmetal-orkestereita, eturivin artistina maailmankuulu Van Moorning Left.
Sain ystävällisesti kyydityksen paikalle Säynätsaloon kaverini kaveri Eetulta, joka oli mitä ilmeisimmin juuri saanut haltuunsa uudenkarhean ajoläpyskän.
Ajomatka perille olikin varsinainen seikkailu sillä parinkymmenen kilsan matkaan meni aikaa lähes tunti. Käytiin jostain järkyttävästä slummiasuntolasta Laajavuoresta noukkimassa takapenkille kaverini kaverin kaveri joka kai myös oli toisen kaverini kaveri. Sitten lähettiin ajelemaan melko hillittyä vauhtia sinne helvetin metsään päin kun kaveri ei uskaltanu ajaa yllytyksistä huolimatta ylinopeutta vastahankitun korttinsa johdosta.
Jossain Keljonkankaan huudeilla auton eteen syöksy yhtäkkiä jostain pusikosta Tuomon pään kokonen orava ja ajettiin vahingossa sen yli :( Mutta Oskari orava eli hyvän elämän ja koki myös kunniakaan poismenon BMW:n etupuskuriin.
Eksyttiin matkan aikana vielä ihan vitun monta kertaa ja käytiin jossain Sarvivuoressa ja Muuramessa ja Toivakassa ja jollain karuilla hiekkateillä useaan otteeseen.
Mutta perille pääsimme vihdoin! Eetu ja sen natsikaveri Laajavuoresta lähti välittömästi paikalta varmaan johonkin baariin, kun eivät olleet erityisen kiinostuneita hevikekkereistä.
Tapahtuma oli siis järjestettävä mainoksen mukaan Säynätsalon urheilukentällä mutta sen sijaan urheilukentän vierestä olikin rajattu ehkä koripallokentän kokonen karu asfalttialue haha nauratti melkein sisään tullessa. Suunnaton esiintymislava oli aika lailla samaa kaliiberia muiden järjestelyiden kanssa, eli kaks niljakasta ovimattoa levitetty alustaksi vahvistimille ja rummuille asfaltin päälle. Eimutta pahoittelut jos joku cooleista järjestäjistä tätä joskus sattuu lukemaan, toki ymmärrän budjettitilanteen jne.
Ekat bändit soitti sellasta neutraalia settiä (Itse soitan tietenkin tuhat kertaa paremmin kuin te luuserit), jota toki kuunteli ajanvietteeksi, mutta sitten jostain syystä pääsimme jengimme kanssa tylsistymään ja suuntasimme Säynätsalo-cityn, tuon sivistyksen kehdon keskustaan, josta hankimme haltuumme litroittain nameja virvoitusjuomia. Sitten me salskeat komistukset istuuduimme pitkäksi toviksi herra Alvari Aallon suunnitteleman psykedeelisen kunnantalon portaille ja nautimme kesäisestä ilmapiiristä totaalista shittiä jauhaen ja sipsin reunaa nakertaen.
Palattuamme konserttialueelle, jouduimme myöhemmin parkkipaikalla lähestulkoon Helvetin Enkeleiden yliajamaksi, kun Säynätsalon sankaripojut saapuivat paikalle mopojaan keulien ja pakoon juostessani vanha lentopallovarvaskin taittu varmaan poikki auts. No ei siitä sen enempää, siirryttiin muiden tavoin katsomaan ajankohtaisia yhtyeitä ja silmittömän pitin keskukseenkin uskaltauduin muutaman kerran, ainakin sillon kun meno muuttu vähän yleisöystävällisemmäksi piiritanssiksi hullun hc-hyppimisen tauottua.
Sitten vihdoin, vuosien (45min) odotuksen jälkeen lavalle nousi itse pääesiintyjä Hevibändi Helvetistä ja jengi sytty ihan kympillä! Fiilis oli loistava ja kuultiin silmitön settilista konkariesiintyjiltä. Lopuks muutavan tarttuvan jumputusbiisin jälkeen laulaja ilmoitti että viimeistä viedään ja BD_Leftoverzz kun lähti soimaan niin mitäv.. porukka sekos ja joku topsu veti mut pittiin mukaan ja kaikki vaan riehu vilkkuvien valojen lomassa ihan kun epilepsiakohtauksen saanu jänislauma.
Kaaduin yhen kerran aika ilkeesti ja kyynärpää aukes, mutta muuten selviydyin hengissä ...siis siihen asti kun ai saatana, joku taklas erittäin brutaalisti mua lonkkaan ja voin kertoa että vasen jalka on tälläkin hetkellä valmis amputaatioon.
Haha ei vitsi oli hauskaa kuitenkin, kiitos tästä. Käteen jäi taittunu peukalo ja muualle kehoon erinäisiä mustelmia sekä vammoja, mutta niitä vartenhan tänne tultiin, niinkö se meni.
Tää mun touhu alkaa nyt jo kuulostaa joltain tyhmältä duudsonipelleilyltä, mutta pahoittelut, kyllä siinä pikkupojat katsoivat silmät ja suut pyöreinä kun laskin pikkusiskoltani anastamalla potkulaudalla koko Kivilammen mäen alas. Tuli muuten loppujen lopuks ihan tosissaan aika helvetillinen vauhti hui sentään :D Tänään ajoin yhteensä n. 9 kilsaa sillä potkulaudalla, olen löytänyt uuden intohimoni.