IRC-Galleria

Ankeus. Anemia. Apatia. Apina.

Tänään on tylsä päivä, oon selvinny pystyssä vaan keinotekoisten lisäainepiristeiden voimalla. Oli pakko koittaa että miltä ne riisimurot maistuu kahvin kanssa ...Ei hirveen hyvältä. Niin.

PAITSI ! äsken paisto aurinko ja oli taas hyvä mieli :))))))))))))))))))))))))
..mutta nyt se on taas pilvessä ja masentaa suicide.

Koulua on viikko takana ja äkkiseltään melko rutiininomaisesti alkanut tämä uusi, oletusarvon mukaan entistäkin karumpi lukuvuosi. Oveluudessani ymmärsin keväällä valita itelleni vaan muutaman aineen ekaan jaksoon ja nyt pääsen vielä "tutor-velvollisuuksien" varjolla livahtamaan kursseilta kesken tuntien. "Loistava asenne Jaro, olen sinusta ylpeä", sanoisi Ari Pokka.
Innostuimme eilen erään Muodollisesti pätevän ystäväiseni kanssa oppituntien välisestä hyppyjaksosta jopa siinä määrin, että suorastaan anastimme Länkkärin supermarketista siniset ostoskärryt ja ajoimme niillä keskustan hoodeille suunnattomia alamäkiä viilettäen. Kerättiin taas muutama kappale niitä kuuluisia ylimielisiä katseita.

Eilen oli myös ihan sairaan loistava Jyväskylärock-festivaali! en ollu siellä.
Sen sijaan päätin monen muun katu-uskottavan metalliscene-pojun tavoin suunnata suomen suurimpaan rock-tapahtumaan Säykkirock '09:ään, jonne esiintymään oli tulossa useita brutaaleja blackmetal-orkestereita, eturivin artistina maailmankuulu Van Moorning Left.

Sain ystävällisesti kyydityksen paikalle Säynätsaloon kaverini kaveri Eetulta, joka oli mitä ilmeisimmin juuri saanut haltuunsa uudenkarhean ajoläpyskän.
Ajomatka perille olikin varsinainen seikkailu sillä parinkymmenen kilsan matkaan meni aikaa lähes tunti. Käytiin jostain järkyttävästä slummiasuntolasta Laajavuoresta noukkimassa takapenkille kaverini kaverin kaveri joka kai myös oli toisen kaverini kaveri. Sitten lähettiin ajelemaan melko hillittyä vauhtia sinne helvetin metsään päin kun kaveri ei uskaltanu ajaa yllytyksistä huolimatta ylinopeutta vastahankitun korttinsa johdosta.
Jossain Keljonkankaan huudeilla auton eteen syöksy yhtäkkiä jostain pusikosta Tuomon pään kokonen orava ja ajettiin vahingossa sen yli :( Mutta Oskari orava eli hyvän elämän ja koki myös kunniakaan poismenon BMW:n etupuskuriin.
Eksyttiin matkan aikana vielä ihan vitun monta kertaa ja käytiin jossain Sarvivuoressa ja Muuramessa ja Toivakassa ja jollain karuilla hiekkateillä useaan otteeseen.

Mutta perille pääsimme vihdoin! Eetu ja sen natsikaveri Laajavuoresta lähti välittömästi paikalta varmaan johonkin baariin, kun eivät olleet erityisen kiinostuneita hevikekkereistä.
Tapahtuma oli siis järjestettävä mainoksen mukaan Säynätsalon urheilukentällä mutta sen sijaan urheilukentän vierestä olikin rajattu ehkä koripallokentän kokonen karu asfalttialue haha nauratti melkein sisään tullessa. Suunnaton esiintymislava oli aika lailla samaa kaliiberia muiden järjestelyiden kanssa, eli kaks niljakasta ovimattoa levitetty alustaksi vahvistimille ja rummuille asfaltin päälle. Eimutta pahoittelut jos joku cooleista järjestäjistä tätä joskus sattuu lukemaan, toki ymmärrän budjettitilanteen jne.

Ekat bändit soitti sellasta neutraalia settiä (Itse soitan tietenkin tuhat kertaa paremmin kuin te luuserit), jota toki kuunteli ajanvietteeksi, mutta sitten jostain syystä pääsimme jengimme kanssa tylsistymään ja suuntasimme Säynätsalo-cityn, tuon sivistyksen kehdon keskustaan, josta hankimme haltuumme litroittain nameja virvoitusjuomia. Sitten me salskeat komistukset istuuduimme pitkäksi toviksi herra Alvari Aallon suunnitteleman psykedeelisen kunnantalon portaille ja nautimme kesäisestä ilmapiiristä totaalista shittiä jauhaen ja sipsin reunaa nakertaen.

Palattuamme konserttialueelle, jouduimme myöhemmin parkkipaikalla lähestulkoon Helvetin Enkeleiden yliajamaksi, kun Säynätsalon sankaripojut saapuivat paikalle mopojaan keulien ja pakoon juostessani vanha lentopallovarvaskin taittu varmaan poikki auts. No ei siitä sen enempää, siirryttiin muiden tavoin katsomaan ajankohtaisia yhtyeitä ja silmittömän pitin keskukseenkin uskaltauduin muutaman kerran, ainakin sillon kun meno muuttu vähän yleisöystävällisemmäksi piiritanssiksi hullun hc-hyppimisen tauottua.
Sitten vihdoin, vuosien (45min) odotuksen jälkeen lavalle nousi itse pääesiintyjä Hevibändi Helvetistä ja jengi sytty ihan kympillä! Fiilis oli loistava ja kuultiin silmitön settilista konkariesiintyjiltä. Lopuks muutavan tarttuvan jumputusbiisin jälkeen laulaja ilmoitti että viimeistä viedään ja BD_Leftoverzz kun lähti soimaan niin mitäv.. porukka sekos ja joku topsu veti mut pittiin mukaan ja kaikki vaan riehu vilkkuvien valojen lomassa ihan kun epilepsiakohtauksen saanu jänislauma.
Kaaduin yhen kerran aika ilkeesti ja kyynärpää aukes, mutta muuten selviydyin hengissä ...siis siihen asti kun ai saatana, joku taklas erittäin brutaalisti mua lonkkaan ja voin kertoa että vasen jalka on tälläkin hetkellä valmis amputaatioon.
Haha ei vitsi oli hauskaa kuitenkin, kiitos tästä. Käteen jäi taittunu peukalo ja muualle kehoon erinäisiä mustelmia sekä vammoja, mutta niitä vartenhan tänne tultiin, niinkö se meni.

Tää mun touhu alkaa nyt jo kuulostaa joltain tyhmältä duudsonipelleilyltä, mutta pahoittelut, kyllä siinä pikkupojat katsoivat silmät ja suut pyöreinä kun laskin pikkusiskoltani anastamalla potkulaudalla koko Kivilammen mäen alas. Tuli muuten loppujen lopuks ihan tosissaan aika helvetillinen vauhti hui sentään :D Tänään ajoin yhteensä n. 9 kilsaa sillä potkulaudalla, olen löytänyt uuden intohimoni.

Loistavaa. Tänään oli miellyttävimmät päikkärit aikoihin, tosin viimesen parin kuukauden aikana ei oo juuri nukkumiseen tullut pyhitettyä aikaakaan, kiitos pitkäkestoisen hiekka-addiktioni. Mutta nyt rantakausi on viimein ohi ja oli jännästi aikaa hengata kotona koko iltapäivä. Ainiin ja ei pidä toki unohtaa, että olenhan myös "KOTIARESTISSAKIN >:((((" ihan vaihteen (muodon) vuoksi, käsittääkseni tämän taannoisen duelmasters -iltaman jälkeen.

Loma. Olit kiva, mutta aikasi ei riittänyt minulle. En ehtinyt nauttia seurastasi riittämiin ja nyt meille tuli bänät.

Koulu. Tulit saatana liian pian, enkä oo ehtiny karaista itseäni tähän helvetilliseen lukuvuoteen.

Vittu. Pitäis huomenna ostaa koulukirjoja.

Kitara. Tarviin uuden kielen.

Poljin tänään kovana urheilupojuna minimanin ohi ja bongasin Markkiksen myymässä mansikoita siinä karussa kojussa liukuovien tuntumassa.
Meninpä sitten sosiaalisena ihmisenä jutskailemaan siihen että "joujou mitenmenee" ja ostin samalla litran mansikoita kun luvattiin kerran ihan YLIMÄÄRÄNEN KAUHALLINEN samaan hintaan.
avasin sitten pussin myöhemmin ja totesin että VITTU TÄÄHÄN ON TÄLLASTA SULAA MÖNJÄÄ KOKO PUSSIN SISÄLTÖ!1!!1 JA VÄRJÄÄ SORMET JA MAISTUU PAHALTA JA MAKSO VITUSTI JA ON TÄLLASTA HIKISTÄ LIMAMÖSSÖÄ! :D:D hahaa mut eise haittaa kyllä muille kelpas.

Okei, selitän sittenkin yhen jutskan tosi lyhyesti mitä tapahtui perjantain ja lauantain vastaisena yönä, kun kuitenkin kaikki halus tietää. Jottei kukaan yön tapahtumiin liittyvistä henkilöistä joutuisi edesvastuuseen teoistaan, niin käytän ovelia salanimiä.

Nyt lähtee.
Henkilöt Taneli(nimi muutettu), Jarmo(nimi muutettu) ja Tomppa(nimi muutettu) olivat tulossa kyseenalaisista, myös "PASKOIKSI BILEIKSI!1!!!byöööögh" Tompan useaan otteeseen kuvailemista puutarhakutsuista ja taluttivat pyöriään suunnatonta ......Järkälejärven mäkeä ylös. Pojat olivat illan mittan nauttineet useita annoksia aikuisille suunnattuja virvokkeita ja olivatkin sitä sisältävän aine X:n vaikutuksen alaisina. Mm. Tomppa kärsi aineen sivuvaikutuksista, ja muutaman kerran hän myös ilmaisi tilansa ja muistutti muita paikalla olleita läsnäolollaan tekemällä suun kautta tapahtuvaa toimitusta B läheisiin ojiin.

Kohta pojat kävelivät pyöriä taluttaessaan talon ohi, jonka pihassa lepäsi houkuttelevasti liplatteleva, virkistävän näköinen uima-allas. Vitsikkäänä hemmona ja yhteishengen kohottajana porukan komein, Jarmo heitti läppää josko olisi "Vähän läppä jos hyökkäis vaan tonne uimaan". Taneli kuitenkin syttyi huulen heittoon siinä määrin "Mennään, mennään!! ...paitsi tietenki jos ette USKALLA!!!!", että ei aikaakaan kun pojat jo juoksivat bokserit jaloissaan pitkin poikin nimeltämainitsemattomia katuja talon etupuolelle.
Porukan taitavimman, Jarmon johdolla kaverukset hyppäsivät aidan yli, huijasivat automaattivaloja, väistelivät karhunrautoja ja lopulta pääsivät syöksymään ilman lämpötilaan nähden miellyttävän lämpöiseen vesialtaaseen.

Visiitti ei kestänyt kauaakaan ja kohta komeat ja raamikkaat pojat jo olivatkin takaisin pyöriensä tykö. Siinä vaiheessa joukkion idiootti Taneli sai idean että "Vitsi ois kyllä siistiä mennä vielä takaisin pulahtamaan". Ehdotus ei saanut Tompan tai Jarmon välitöntä kannatusta mutta heti selkänsä käännettyään pojat saivat jo huomata että eisaatana siellähän se Tatu taas viilettää bokserit hulmuten :D:D No eihän siinäkään auttanut kun lähteä Petterin eikun Tanelin perään uudestaan aidan yli ja uima-altaan kautta trampalle pomppimaan (bäkkäri !!!!!) typerästi kuin pikkupennut.
SILLOIN helvetin portit jo aukenivatkin kun pihalle talon ovesta asteli kolmemetrinen kehonrakentajanatsi nyrkkirautojen kera olallaan katkaistu haulikko, ja hän uhkasi repiä raajamme irti ja syödä ne mikäli emme jättäisi hänen pihamaataan kymmenen sekunnin kuluessa. Tai näin ainakin ootettiin jo että olis ennen pitkää käyny, mutta tyydyimme sitten lähtemään aidan yli pois pihalta siinä vaiheessa kun ikkunoiden sälekaihtimissa näkyi uhkaavaa liikettä.

Jarmon kotipesään vetisenä ja puolialastomana saavuttuaan pojat harkitsivat jo nukkumaanmenoa, mutta pikaisen kännipalaverin jälkeen Taneli ja Jarmo päätivät tyhjentää Lapio-merkkisiä juomapuollojaan vielä hiukan (samaan aikaan Tompan tyhjentäessä vatsalaukkuaan) ja lähteä uuteen nousuun!

Ennen kuin kukaan edes ehti anarkian yötä sanoa niin pojat olivat jo takaisin kadulla suuntanaan läheinen uimalampi hyppylaitureineen ja mössöpohjineen. Sadan metrin matkalla tuonne karulle rannalle pojat kuitenkin päättivät typerästi poiketa jokaisen naapuruston talon pihalla (näin jälkeenpäin pahoittelen asianomaisia jos pihaltanne kuului outoa ulinaa keskellä yötä) ja milloin missäkin tehdä idioottimaisia kärrynpyöriä, hyppiä trampoliinilla alasti voltteja tai juosta nurmikolla nelinkontin kuin raajoistaan vammautuneet laamat.

Näiden karujen kirmaussessioiden jälkeen lihaksikas parivaljakkomme viimein lähestyi rantaa, mutta sitä ennen naurettiin kymmenen minuuttia poikkeuksellista hilpeyttä herättäneelle litistyneelle käärmeelle, joka ilmeisesti oli kohdannut kohtalonsa amisauton yliajamana, ja otettiin vielä hörpyt urheilujuomaa sen kunniaksi.

Lätäkön vesi vasta olikin lämmintä ja toinen toistaan hienompien Pocahontas-hyppyjen jälkeen pojat jäivät vielä hetkeksi lillumaan rannan välittömässä läheisyydessä olevalle levämönjäpeitteelle, jossa siemailtiin viimeiset höllittelyannokset sihijuomaa.

Karun kotimatkan aikana pojat kävelivät möykkyisellä metsätiellä, jossa heidän jalkoihinsa uppoutui varmuudella kaikki kävyt, kivet, kuusenneulaset, puunjuuret ja nastat, jotka reitillä sijaitsivat ja jotka ylimielisten sankareidemme tilasta huolimatta tuntuivat jalkapohjissa vielä seuraavanakin päivänä.
Taneli intoutui metsäpolulla kävellessään hihittelemään idioottimaisille jutuille jopa siihen malliin, että ei enää kyennyt hillitsemään itseään vaan syöksyi lopulta mustikkapusikkoon, minne typeryskaksikkomme molemmat lopulta päätyivät makaamaan useammankin minuutin ajaksi (paikalta löyty seuraavana aamuna tatun deodorantti ja hauskat painaumat sammalikossa).

Takaisin Jarmon kotona ja onko tää nyt enää tarpeellista ollenkaan, minä ja Tatu jouduttiin karusti vielä herättämään äiti, että päästään sisään kun ovet oli salaperäisesti reissumme aikana menny lukkoon ja sitten kun päästiin nukkumakammioomme salaisuuksien kammioon niin pompittiin vielä Topsun päällä hihii hahaa!
Sitten nukuttiin söpösti kuin homot konsanaan lähekkäin toisiamme ja nähtiin unia perhosista ja kukista ja pupuista ja oksennuksesta.

Seuraavan aamun/päivän tapahtumista sais melkein yhtä pitkän raportin mutta se oli niin jänskää että jätettäköön kieroutuneiden mielikuvituksienne arvailun varaan. Tästä vitun pitkästä, tylsästä ja turhasta raportista teitä on kiittäminen minua, joka siis en ollut osallisena oikeasti tapahtumiin mutta silminnäkijänä muistelen asioiden laidan pääpiirteittäin olevan näin. Kiitti vitusti.

Kirottu olkoon Iltalehden petolliset säätiedotukset, kuinka vihaankaan teitä. Joskus vielä lahtaan kaikki sitä sivustoa ylläpitävät ja suistan Alma-median konkurssiin ja tuhoan koko Pasilan (oletusarvona että asianomainen toimitus siellä sijaitsee).
Kysymys kuuluukin, minkä ylimaallisen voiman johdosta olen hereillä tähän aikaan kun aurinkokaan ei ole vielä taivaanrannasta noussut ja meneillään on viimeinen lomaviikko sekä vimpat mahdollisuudet maakailla sängyssä puoli kolmeen iltapäivään? ÄKKISELTÄÄN tämä vaikuttaa kaikessa LOOGISUUDESSAAN MELKEIN periaatteideni vastaiselta.

Positiivista tänään: tapahtui tosin eilen taino tarkalleen ottaen joo, olihan se tän päivän puolella mutta: Väsäämäni hieno masterpiece-sävellys (= karu Arctic Monkeys -plagiointi) alkaa olla jo loppusuoralla ja hyvällä tuurilla ainakin yks mun taannoisista uudenvuodenlupauksista astuu toteen.

Kertoisin mitä kaikkea hassua/hullua/tyhmää/mielestäni siistiä tässä viimepäivien aikana on tullut tehtyä / mitä on väistämättömästi tapahtunut paremmin sanottuna, mutta voi, luulenpa että mielikuvituksettomat nuorisoaivonne eivät sitä kykene edes käsittelemään. Olenpas hirviö

HI HI HII PALJON ONNEEEEEEEEEEEEAAAAAAAAAAA VAAAAAAAAN
PALJON ONNEEAAAA VAAAAN
PALJON ONNNEEEEAAAA TUOMO
OLET KOMEAAAA UUUROS

Meidän Muoto täyttää 14, kohtahan sille täytyy hankkia jo leukatrimmeri

Arvatkaa kuka on ajanu tänään pyörällä jotain 35 kilsaa :o No ainakin joku himopyöräilijä joka harrastaa pyöräilyä mutta tarkoitin kuulkaas itseäni! ja hihii olenpas tehnyt paljon muutakin, sain aamupäivällä valmiiksi viikkoja (tai oikeestaan tunteja) kestäneen helvetillisen maalausurakan ja huomenna minua taas odottaa suunnaton rahapalkinto, jonka turvin voin hurvastella vaikka pokemonkorttiakaupassa tai flipperikoneella tuhannen yötä.
Oli näin jälkikäteen ajatellen melko siistiä maalailla noita serkun lipastoja tällä hetkellä autiona olevassa suunnattomassa koulurakennuksessa, en nähny montaa kummitusta tahi hirviötä itseäni lukuunottamatta, mutta ilman ovelasti paikalle raahaamiani kaiuttimia, voisin kuvitella että olisi voinut olla jonkun luuserin mielestä vähän selkärankaa karusti kutkuttelevaa elikkä pelottavaa.

Viimepäivät (vai viikot? aivoni ovat kesäajassa) on tullut taas vietettyä säässä kuin säässä loisteliaan lentsikkapallo-joukkueemme seurassa ja rusketus tulee ja menee säännöllisin väliajoin. Hiekkaa oon taas syöny viikon sisällä ehkä sankollisen ja uippalan biitsikin on tsekattu ja vesi todettu kylmäksi.
Tosiaan poljin pientä lenkkiä tänään tuolla polkupyöräkoneella pitkin jyväskylää ja yllättävästi kaksi kertaa jouduin laittamaan ketjut takasin paikoilleen (jupiterin paskiainen). Mutta se helvetillinen järkytys odotti vasta kotona kun huomasin että mitävittua oon menettäny kolme kiloa ja mullahan nyt ei välttämättä ois kovinkaan paljon varaa laihdutella tässä kun elopaino on muutenkin alhainen.

Anarkian yö oli ensimmäistä kertaa kohtalainen success ja koulujen alkuun mennessä odotettavissa on vielä toivonmukaan tuhansia näitä. Karun yön tapahtumista kuitenkin vaiettakoon hautaan saakka, jottei postiluukusta kopsahda mitään pidätys/tappomääräyksiä.
TAAS kirjotin niin saatanan pitkästi vaikka tarkoitukseni oli vaan sanoa että Edward Cullen on söpö, sori tuomo.

Erään teorian mukaan hyttysen pisto menettää kutisevan vaikutuksensa jos kyseisen hirviön antaa imeä verta iholta niin pitkään kuin öttiäinen siinä viihtyy, jolloin itikka imee mukanaan lopulta myös oman myrkkynsä, eikä ikävää pattia pääse syntymään. No voin kertoa että se teoria on kusetusta: kutittaa ihan vitusti.
Ja ah, paarmat, nuo jalot auringossa viihtyvät niveljalkaiset. Kiitos kyseisen hyönteisryhmän, kehoani peittää nyt lukematon määrä nyrkin kokoisia möykkyjä, joita joudun ruoskimaan tauotta kutinan lievittämiseen.
Muita vastenmielisiä eläimiä, joihon kuluneen viikon sisällä olen törmännyt ovat myös tuhannet ääliölokit, jotka tosin eivät ole aiheuttaneet vielä fyysistä vahinkoa, mutta ovat ärsyttäviä ja pitävät kovaa ääntä öisin taistellessaan kalanpäistä.

Viimeiset viisi päivää olen siis viettäny mökilläni, joka sijaitsee järvi Saimaan rannalla. Ennen kesäasunnolla tuli vietettyä yli puolet lomasta, ellei kokonainenkin, mutta viime vuosina olen henkilökohtaisesti vieraillut paikalla varsin satunnaisesti ja niinpä tämä hieman pidempi jakso vieroittikin minut kaupunkilaisräppärin hienostoelämästä lähes täydellisesti.
Samalla huomasin että kauan kadoksissa ollut mökkielämä herätti yllättävän paljon lapsuudenmuistoja ja koin jopa voimakkaan dejá vu -tunteen, kun hiekasta löydetty etana tai rantavedessä liikkuva punertava planktonimössö aiheutti poikkeuksellisen suurta innostusta ja mielenkiintoa, kuten pikkulaspena.
Oli se niin hienoa jahdata sisiliskoja ja vammasia sammakoita sekä pyydystää kaloja kellon ympäri. Ainiin sain melkein tänään (eli eilen joo) kalastettua suunnattoman hauen, joka iskän mukaan paino ainakin 2 kiloa mutta ei sitten kuitenkaan saatu sitä houkuteltua haaviin niin päästin tiukan väännön jälkeen menemään. Mutta sain sitten myöhemmin kyllä heti ekalla heitolla(mato-ongella) hienon ahvenen, tulevaisuuden ammatinvalinta on selvillä.

Kesämökillä, tuolla epähygienisyyden ja alkukantaisuuden karussa tyyssijassa aikaa tulee vietettyä pääasiallisesti urheilun ja syömisen muodossa ja päivän kohokohta onkin lenkin ja ruoan lisäksi sauna. Jea. Mutta nyt kun ollu koko kesän ajan hirveä kiire joka paikkaan ja stressi ja paine ja itsemurha-aikeet niin oikeestaan ihan hyvä, että pääsi vähän lepäilemään. Nyt olen taas virkeä ja energinen kuin Duracell-pupu.
Käytiin me kyllä veneilemässä yhtenä päivänä kun oli tosi hyvä sää ja yhessä saaressa oli tosi cooli kallioseinämä mitä oli jännä kiipeillä. Löysin kans hienon puun joka kasvo siitä seinästä melkein vaakasuoraan ja en sitten voinut vastustaa kiusausta vaan kuolemaa halveksuen kiipesin sinne metrin korkeuteen ja otin pleissin haltuuni. Harmikseni huomasin kuitenkin että paikka oli kusiaisten valtaama ja jouduin nöyrästi väistymään niiden tieltä. Taas yksi vastenmielinen metsän eläin.

Typeryydessäni jätin kitaran kotiin möksälle lähdettäessä ja kaikki yölliset inspiraatiot meni hukkaan. Onnistuin kuitenkin joka yö mielessäni säveltämään maailman parhaan biisin, jonka kuitenkin FAIL olin aina unohtanu kun aamulla heräsin. Mutta tänä yönä mahdollisuudet ovat rajattomat, käytössäni on skitta ja aamulla uusi Paranoid on astuva päivänvaloon!

SAANAASI ON LAAAMPPU, VAALO ASKEELEILLANII

SKÄLÄ SKÄLÄ SKÄÄ Ä LÄÄ, SKÖGÄ SKÖGÄ JEE JEE JEE

Kiitos kaikille leiristä, oli kyllä tosi nastaa vammailla teiän kanssa, kun olitte niin coolia porukkaa ja hauskaa seuraa. Hyvä kun jaksoitte nauraa tyhmillekin jutuille ja olitte kaikki mukana täysillä.
Kulunut viikko pitää sisällään karuja jespereitä, yöttömiä brokebackmountain-öitä maksun ja miksun kanssa sekä tiukkoja pinkiponkimatseja ja laadutonta isosläppää. Voiko enempää pyytääkään.

Toivon mukaan nähdään porukalla vielä lähipäivien aikana ja kaikki valokuvauskoneen omistavat lähettää mulle näyttäviä otoksia leiriltä!

Seebaotille kiitos halleeeluu u jaa!