Ihmeellinen olo, mulla ei muistaakseni koskaan aikaisemmin ole ollut näin pahaa vitutusmasista siitä että joutuu viikoksi eroamaan omasta kullastaan... mikään ei oikein huvita, keskittyminen on harakoilla jne. Suupielet tuntuu vääntyvän alaspäin ihan omasta painostaan.
Eikä mulla ole täällä yhtä tiettyä Mewin levyä jonka kuuntelu helpottaisi oloa (Frengers)... Josta tulee muuten mieleen juuri viettämäni älyttömän ihana viikonloppu (vaikka olinkin aluksi väsynyt ja stressipulla viikon duuniväännön jälkeen..)
Pitää muistaa kohdella itseään paremmin, levätä jne. niin jaksaa olla parempaa seuraa. Ja ei se reissaaminen minua rassaa, elä huoli, kulkisin mielelläni vaikka pidemmänkin matkan jotta pääsisin sinun luoksesi, juuri sinun eikä kenenkään muun..
Sinä pieni rakas keijuni, jos luet tätä niin muista muistuttaa minua aina välillä tästä.. Levosta ja muusta.. Itsensä kuuntelusta.. Olet ihanin <3