Kahvi loppuu. Siellä on ehkä enää huomiseks jäljellä. Voi vittu! Tänään alkaa kuitenkin se pahin rutistus, ja kahvi ois aika oleellinen osa koko prosessia. Helvetti! Mä haluun rahaa.
Ei mut. Tää on vaan haaste. Et katotaan miten käy.
Kolme päivää. Yhdeksän kirjaa. Viisi esseetä.
Lähden hakemaan Mrs. Dallowaytä R-kiskalta ku se on nyt tullut postiin. Jouduin tilaamaan sen, koska sitä ei kertakaikkiaan löytyny mistään kirjastosta. Mut ei se haittaa. Onneks tykkään kirjoista. Ja se on kuitenki klassikko, niin ihan kiva vaan jos se löytyy hyllystä.
Mut tänään olis se paskamaisin päivä. Stendhal-analyysi. Vielä n. 150 sivua lukematta. Mut ei se mitään. Se menee nopeesti. Mut ne 8-10 sivua analyysiä ei sitten olekaan mikään kepeä juttu. Mulla ei edelleenkään ole tutkimuskysymystä. Eilen yöllä lueskellessani tuli mieleen, et voisin ottaa näkökulmaks sen romaanin naiskuvan, mut se on kyllä tosi kulunu ja käytetty lähestymistapa. Mut jos en muuta keksi, niin siitä nyt ainaki sais jotain irti.
Toinen ois ehkä sit tää Julien Sorelin Napoleon-ihastus. Mut siihen en oo vielä päässy kyllä niin sisälle, että voisin selittää jotain uskottavaa. No, täytyy kattoo.
Mut nyt, hommiin! Voi ku voiski loppupäivän vaan kirjotella tämmösiä mitäänsanomattomuuksia. Mut ei. Pakko on saapunut keskuuteemme. Enää ei ole varaa mukinalle.