IRC-Galleria

Kahvi loppuu. Siellä on ehkä enää huomiseks jäljellä. Voi vittu! Tänään alkaa kuitenkin se pahin rutistus, ja kahvi ois aika oleellinen osa koko prosessia. Helvetti! Mä haluun rahaa.

Ei mut. Tää on vaan haaste. Et katotaan miten käy.

Kolme päivää. Yhdeksän kirjaa. Viisi esseetä.

Lähden hakemaan Mrs. Dallowaytä R-kiskalta ku se on nyt tullut postiin. Jouduin tilaamaan sen, koska sitä ei kertakaikkiaan löytyny mistään kirjastosta. Mut ei se haittaa. Onneks tykkään kirjoista. Ja se on kuitenki klassikko, niin ihan kiva vaan jos se löytyy hyllystä.

Mut tänään olis se paskamaisin päivä. Stendhal-analyysi. Vielä n. 150 sivua lukematta. Mut ei se mitään. Se menee nopeesti. Mut ne 8-10 sivua analyysiä ei sitten olekaan mikään kepeä juttu. Mulla ei edelleenkään ole tutkimuskysymystä. Eilen yöllä lueskellessani tuli mieleen, et voisin ottaa näkökulmaks sen romaanin naiskuvan, mut se on kyllä tosi kulunu ja käytetty lähestymistapa. Mut jos en muuta keksi, niin siitä nyt ainaki sais jotain irti.
Toinen ois ehkä sit tää Julien Sorelin Napoleon-ihastus. Mut siihen en oo vielä päässy kyllä niin sisälle, että voisin selittää jotain uskottavaa. No, täytyy kattoo.

Mut nyt, hommiin! Voi ku voiski loppupäivän vaan kirjotella tämmösiä mitäänsanomattomuuksia. Mut ei. Pakko on saapunut keskuuteemme. Enää ei ole varaa mukinalle.

Mun Netflix on katkennu taas, ku mun tilillä ei oo rahaa. HUH! Parina iltana lukeminen on lykkääntyny ihan vaan siks, koska oon kattonu "vielä pari jaksoa" Ensisilmäyksellä. Mut nyt on hyvä. Mul taitaa ollaki siinä enää vaan yks kausi jäljellä, niin hyvä et säästyy nyt sit.
Ja nyt mulla ei oo enää mitään muuta tekemistä ku lukeminen. Telkkaa en osaa enää kattoa, ja äsken kun sen avasin ruokaseuraksi, niin eihän sieltä tullu ku vaan jotain tosi-tv-paskaa. Vittu että mä vihaanki Viidakon tähtösiä. Se saa mut ihan raivoihini.
Näin myös lopun yhestä Frendit-jaksosta, jota en muista kunnolla. Uskomatonta. Mä oon kuitenki kattonu senki sarjan varmaan viis kertaa läpi, ja sit satunnaisia osia useammankin kerran.
Nii, sitku multa loppuu Ensisilmäyksellä, voisin ruveta kattomaan vaik Frendejä taas alusta.

Tai no, onhan noita sarjoja.

Nyt juon kahvia, kuuntelen Smithsin levyn, ja luen yön Stendahlin loppuun. Oon nyt jo onneks puolvälissä, et ei siinä kauaa mee. Jos oon tosi näppärä, pääsen varmasti ennen neljää jo nukkumaan.

Ei vittu mä en taas jaksa tätä galleriaa.
Just äsken joku tarjoutu ostamaan multa käytetyt pikkarit.
Laitoin sille, että vauhtiraidoilla vai ilman?

Mua naurattaa. Siis samalla mua ällöttää mut toisaalta sit taas huvittaa vitusti, koska taas vaihteeks täällä tapahtuu.

Pitäs varmaan laittaa itestään joku tissikuva ja kattoo mitä sit tapahtuu.

Gottfried Benn jatkaa.

1953

Ikäviä asioita

Kielitaidottomana
kuulla hyvästä englantilaisesta salapoliisiromaanista,
jota ei ole käännetty saksaksi.

Nähdä helteellä olut,
jota ei pysty maksamaan.

Ajatella uusi ajatus,
jota ei professorien tavoin osaa kietoa
Hölderlin-kaapuun.

Matkoilla kuunnella aaltojen öistä jylinää ja sanoa itselleen,
että näinhän meri aina velloo.

Hyvin ikävä asia: saada vierailukutsu
silloin kun kotona on hiljaisempaa,
kahvi parempaa
ja huvittelunhalu nollassa.

Ikävin mahdollinen asia:
olla kuolematta kesällä
kun tienoo on täynnä valoa
ja lapioitava multa kevyttä.

1950

Ravintola

Tuo mies tilaa vielä yhden oluen
huomaan, eikä paremmin voisi käydäkään,
turha tuskailla enää
jos toisinaan otan itsekin lasillisen.
Aina sama kaava,
ihminen on himokas,
amerikkalaislehdestä luin jopa,
että jokainen savuke lyhentää elämää
kolmekymmentäkuusi minuuttia,
mitä en kylläkään usko,
jutun takana on varmaan Coca-Cola-koneisto
tai joku purukumitehdas.

Normaali elämä ja kuolema eivät ole mitään.
Normaalikin elämä johtaa sairaalloiseen kuolemaan.
Kuolemalla ylipäätään ei ole terveyden ja sairauden kanssa tekemistä,
se käyttää niitä omiin päämääriinsä.

Mitä tarkoitatte - kuolemalla ja sairaudellako ei ole mitään tekemistä
keskenään?
Tarkoitan tätä: monet sairastuvat mutta eivät kuole,
siispä jotain täytyy olla,
ajatusaihio,
epävarmuustekijä,
tuskin kuvattavakaan,
eikä viikatetta ensinkään,
se tarkkaa, katsoo nurkan takaa, eikä piilostaan käy,
ja soi, toista musiikkia.

Huhhuh. Aurinko paistaa ikkunasta niin että korvennun. Ei ole aikomustakaan mennä pihalle, btw. Tänään on taas vapaa. Onneks ens viikolla alkaa psykan luennot, niin on jotain tekemistä. Tosin ne on kymmeneltä aamulla, että niin... Jos luennot näkee jälkeenpäin netistä, on se aamulla itsensä ylös saaminen aikamoisen tsemppauskeskustelun takana. Tosin tällä viikolla jo aika hyvältä näytti tää unirytmin muuttaminen, ku nukahdin joka ilta joskus kymmenen aikaan, ja aamulla sit heräsin joskus kaheksalta. Viimestään. Mutta sitten eilen kävikin niin, että vaikka olin menny kympiltä nukkumaan, heräsin kello kaksitoista päivällä. Ja niin kävi tänäänki. Että eihän tästä rytmin muuttamisesta tuu vittujakaan. Kun on yöihminen, niin vaan on. Ei sille voi mitään.
Että onnea vaan tulevalle opettajalle. Pitää varmaan mennä jonneki kansanopiston iltaduuniin ihan vaan ettei rytmi järkyty.

Äsken myös ensimmäistä kertaa meni hermot yhteen kirjaan. Tai siis mua rupes ärsyttään niin paljon et mä en voinu lukee sitä loppuun. Se on ehkä parikytsivunen novelli, Margaret Atwoodin "Siniparran muna", ja siis mä ihan huusin ääneen ku mua vaan rupes vituttaan se kerrontatyyli niin paljon. Oli ihan ku oisin joutunu kattomaan Sinkkuelämää-maratonia kolme tuntia putkeen. Siis päähenkilö ja hänen paras ystävänsä jauhavat ensimmäiset viis sivua (pidemmälle en päässyt) sitä, kuinka tyhmä päähenkilön mies on. Semmosella höpsöllä ja rakastettavalla tavalla, tietenkin.
Aaaarrrggghhhh. Verenpaineet nousee. Ja ton Atwoodin pitäs kuitenki ilmeisesti olla joku hyväkin kirjailija, kun hän meidän käsittelyymme on päässyt. No ei siltä kyllä nyt vaikuta.
Kuka olet, Margaret Atwood?
Pakko googlaa.

Enter link URL

Hän on FEMINISTI? Siis voi jumalauta. Hän on siis taas näitä feministejä, joille feminismi määrittyy miesten kautta? Eli olet feministi, jos suhtaudut miehiin kuin alempaan sukupuoleen.
FEMINISMI EI OLE SOVINISMIN VASTAKOHTA. Eikä feminismi ja sovinismi ole merkityksiltään niin mustavalkoisia kuin miten ne kielenkäytössä yleistetään.
Pakko varmaan nyt hampaat irvessä lukea se novelli loppuun, että jos siinä oliski sit joku älykäs koukku. Joku semmonen miehistä viis, olen itsenäinen ihminen -koukku.
Siis en ole varsinaisesti mikään sukupuolineutraaliuden kannattaja, mut vittu rajansa kaikella.
Ehkä just siks että sukupuolilla ei ole mulle juurikaan mitään merkitystä, mä olenkin sukupuolineutraaliuden kannattaja. Tai siis. Niin. Mun mielestä on kiva että on miehet ja naiset erikseen, mutta se, että siitä meuhkataan, on mun mielestä ihan turhaa paskaa. Tai siis stereotypiat vituttaa. Että millainen naisen, miehen, tytön, pojan, homon, lesbon, transun, narkkarin, hipin, sovinistin, feministin tai vammasen kuuluu olla.
Ihan vitun sama, ku me ollaan kuitenki kaikki ihmisiä.
Hyi, nyt alko soida paska biisi päässä.



Hyi oksettaaaaaa.

Get me away from here, I'm dying.

Jenna 20v. on täällä taas. Ihan yhtäkkiä iski.

Katsoin eilen Oscar-gaalan kokonaan. Alko puol neljä ja päätty seittemältä. Oli kyllä tosi hyvä, viihdyttävin pitkään aikaan.
Huomenna töihin piiiiiitkästä aikaa. En oo melkein vuoteen tehny sijaisuuksia. Tappaakohan ne lapset mut. Ei ne varmaan, ku meen semmoselle traumaluokalle, eli sille luokalle missä on ne lapset jotka ei oo käyny kuukausiin koulussa eikä puhu mitään.
Eli siellä on varmaan ihan yhtä hiljasta ku ennenki.

Oe voe. Voisin nukkua vielä, mut ei auta. Neljän aikaan mun pitäs olla jo hyvässä vauhdissa lähtemisen kanssa. Et no. Keitän aamukahvit ny ja istuskelen hetken.

Hohhoh. Olipahan perjantai. Tuli vedettyä semmoset kännit etten oo vähään aikaan semmosissa ollukaan. Ihan yksin tyhjensin puoli pulloa vodkaa, enkä ollu mielestäni mitenkään pahassa kännissä. Siinä vaiheessa ku tuoremehu loppu, niin mäki lopetin, mut sit joskus kolmen aikaan mun kämppis tuli himaan, ja minä iloisesti kurkkasin vessan ovelta, ja kysyin että onko se kännissä. Olihan se, selitti kuinka oli vetäny baarissa ihan sikana shotteja, ja minä siihen sitten että no, maistuisiko vodka. Ja maistuihan se.
Mentiin sit keittiöön istumaan ja kämppikseltä löyty puolikas sitruuna jääkaapista, niin puristettiin sitä sit vähän vodkan sekaan ja siinä sitten länkytettiin maailman poliittinen historia ja uskonnot ja suhtautumiset ulkomaalaisiin läpi. Sit sivuttiin vähän ihmissuhdeasioita ja mielipiteitä ja näkemyksiä niistä.
Sit muistan että kaadoin molemmille vielä yhdet lasilliset vodkaa (siis oisinkohan semmosia ehkä kahden shotin drinkkejä kaatanu molemmille), ja siinä vaiheessa mun kämppis sano että se ei ota enää. Mä muistelisin että itse olin edelleen sitä mieltä, etten oo ees kännissä.
Kuitenkin, kun seuraavana päivänä uskalsin avata facebookin, löysin sieltä mielenkiintoisia kirjoituksia, joita olin laittanu mm. Emmille:

Näistä voi päätellä, että kuinka kännissä mä nyt sitten oikeestaan olin. Omasta mielestäni en ollut kännissä. Ainakaan hirveesti.

Vodkapullossa on vielä liru jäljellä. Eli taas kävi niin kuin aina. "Joo, tää riittää nyt sit kuukaudeks, et ihan vähän voi aina maistella tästä." Kyllähän tosta varmaan vielä pari iltadrinkkiä itselleen tekee. Että ei siinä.
Lauantai menikin sitten nukkuessa. Tänään heräsin yhdeltä ja kävin ostamassa laskiaispullia.
Laskeudun paastoon.