Poltin pizzan uunissa. Söin sen silti. En tajua mikä helvetti siinä on ku ei osaa ees pakastepizzaa paistaa.
Mutta kiva päivä, vaikka alkoikin huonosti, ku aamulla käytin viimeset rahat bussikortin lataamiseen, ja sitten se ei toiminukaan ku menin bussiin, ja bussikuski alko perimään multa kolmee euroo, vaikka yleensä ne on noissa tilanteissa että joo, mee vaan ja kokeile ladata toisessa autossa uudestaan. No minä siinä sitten aloin änkyttää että ei mulla oo käteistä, ja sit se vaan katto mua ja tiuskas että no mitäs sitten tehdään. Mä vaan siinä inisin sitten että en mä tiiä yhtään, että voisko sitä korttia vielä kokeilla että toimiiko se ku sen netissä jo latasin, ja sit sillä kuskilla meni hermot ja se tiuskas vaan että mene istumaan siitä. Sit mä vaan sopersin et ok kiitti ja menin istumaan, ja koko bussimatkan musta tuntu siltä että se kuski kattoo mua ja pitää mua valehtelijana ja mä olin vaan että voi ny vittu. Kouluun nyt vaan on pakko päästä kun kerran itseni ylös sain.
Sit espanjan tunnilla en pystyny vastaamaan kotiläksytehtävään ku mulla ei edelleenkään oo sitä tehtäväkirjaa, mut ei mua nolottanu ku olin niin väsyny ku nukuin viime yönä ehkä neljä tuntia. Sit juttelin vaan levottomia mun espanjan parille. Jotain että opin pienenä laskemaan espanjaks kuuteen Offspringin biisin ansiosta. Sit se katto mua ja hymyili silleen että mee pois.
Sit mä lähin tuntien jälkeen tohon viereen Ilpoisiin etsimään Nuoren Wertherin kärsimyksiä, ku se pitää saada luettua keskiviikoks, ja sitä ei sit meinannu löytyä sieltä, ja sit siellä oli vähän töykeä kirjastotäti, joka vaan selitti sille työntekijälle, jolta olin kysyny sitä kirjaa, että ei tässä nyt voi kirjaks muuttua. Se ei ilmeisesti tajunnu että mä olin se asiakas joka sitä oli kysyny, vaikka seisoin siinä vieressä, ku se toinen täti sit vilkas mua silleen nopeesti et apua ei kai toi kuullu. No, kyllä mä kuulin, mut ei mua kyllä oikeestaan haitannu yhtään. Työtäänhän hekin vaan tekevät. Ja se on totta, eihän sitä kirjaksi voi muuttua.
Mut no, sit mä lähin vielä kerran keskustaan metsästämään Wertheriä pääkirjastoon, ja sieltä mä sen sitten löysin, ja sitten siellä oli hauskoja deekuja, jotka kokoontu siinä kirjaston ovilla ja mölisi jotain ja haisi. Ja mua vaan nauratti. Känniläisiä mä en kyllä osaa pelätä. Tai no, en mä vaan osaa pelätä oikeen mitään.
Tai osaanpas. Kyllähän mä pelkään vaikka mitä.
No mutta, ihan sama, pelaan nyt hetken Simsiä ja sit käyn Nuoren Wertherin kimppuun.
http://www.youtube.com/watch?v=nzY2Qcu5i2A
