IRC-Galleria

Huomenna on tentti. Tai siis tänään. Viiden ja puolen tunnin päästä.

Ois ihanaa jos väsyttäis. Mut ei väsytä yhtään. Katoin just puoleen väliin HIMYM:in ysikautta, mut sit oli pakko lopettaa, koska siinä Robin söi yksin kokonaisen hääkakun ja mulla tuli nälkä. Se on yleensä aina merkki siitä, että nyt nukkumaan. On ihana mennä nukkumaan ja haaveilla aamuisesta aamupalasta.
Ainoo vaan et mä en syö aamupalaa, koska mul ei oo aamusin nälkä. Haluan vaan kahvia. Mut aina voi haaveilla. Että jaksais tehdä vaikka lettuja. Ja syödä mansikkahilloa niitten kanssa. Syödä kokonaisen hääkakun.
Helvetin How I Met Your Mother. Sen takia mulla tekee koko ajan mieli kaljaa, viskiä tai pikkunaposteltavaa, ja nyt tän päivän urakan jälkeen listalle tuli vodkasooda ja hääkakku.

Voi luoja mä haluun hääkakkua. Haluun syödä just semmosen kolmikerroksisen kermaunelman. Upottaa naamani siihen ja vaan ahmia.

Helvetti. Nyt nukkumaan. Vielä on liian aikasta keittää kahvia ja tehdä aamupalaa. Löysin kaapistani tonnikalapurkin, niin tein iltapalaks tonnikalaleipiä. Jätin puolet siitä purkista aamuks. Mut nyt alko seki himottaa.

Juon lasin vettä ja menen nukkumaan. Paastoaminen tekee hyvää sielulle ja ruumiille. Nelli jopa puhu, että on näyttöä siitä, että paastoaminen tuhoaa syöpäsoluja. Mitään virallista tutkimusta ei kuitenkaan ilmeisesti olla vielä tehty.

Mut no, se selittäis sen, miks syövät on räjähtäny käsiin länsimaissa viimesten vuosikymmenten aikana. Elintaso nousee, terveys laskee.

Eihän tossa nyt kyllä ole mitään järkeä. Ja ketä kiinnostaa. Kuolla täytyy kuitenki. Mut ensin kannattaa eläääääääääää.

Menen nyt nukkumaan. Levotonta. Levotonta.

Luulin hukanneeni sähköhammasharjani harjaosan. En tiiä missä tiloissa eilen olin ku olin ihan varma, ku kävin kattomassa mun harjaa, et siinä ei ollu sitä päätä. Vai oonkohan mä käyny kattomassa sitä ollenkaan? Voi hyvinki olla et oon vaan nähny siitä unta. Koska äsken ku tarkistin, se oli tallella. Eli ei sittekään mitään, sori.

Mulla on myös tosi paskaa sinitarraa. Jutut vaan lentelee alas seiniltä. Eli sekin on semmonen, et älä osta halpaa, se on paskaa.

Kahviin ei oo maitoa. Mut yllättävän hyvää tää on mustanaki.

Nyt pitäis hommata HIMYM:n ysikausi. AAAAApua.

Kaikenlaista. Huhhuh kun onki hurjaa.

Heräsin tänään ukkosen jyrähdykseen. Ihan vitun siistii. KESÄN ENSIMMÄINEN UKKONEN <3 <3 Ootan jo et se tulee takas. En jaksa mitään vitun auringonpaistetta. Haluan myrskyä ja salamoita.

Koti ja oma sänky. Olen onnellinen.

En jaksa kirjottaa mitään.

Kahvi loppuu. Siellä on ehkä enää huomiseks jäljellä. Voi vittu! Tänään alkaa kuitenkin se pahin rutistus, ja kahvi ois aika oleellinen osa koko prosessia. Helvetti! Mä haluun rahaa.

Ei mut. Tää on vaan haaste. Et katotaan miten käy.

Kolme päivää. Yhdeksän kirjaa. Viisi esseetä.

Lähden hakemaan Mrs. Dallowaytä R-kiskalta ku se on nyt tullut postiin. Jouduin tilaamaan sen, koska sitä ei kertakaikkiaan löytyny mistään kirjastosta. Mut ei se haittaa. Onneks tykkään kirjoista. Ja se on kuitenki klassikko, niin ihan kiva vaan jos se löytyy hyllystä.

Mut tänään olis se paskamaisin päivä. Stendhal-analyysi. Vielä n. 150 sivua lukematta. Mut ei se mitään. Se menee nopeesti. Mut ne 8-10 sivua analyysiä ei sitten olekaan mikään kepeä juttu. Mulla ei edelleenkään ole tutkimuskysymystä. Eilen yöllä lueskellessani tuli mieleen, et voisin ottaa näkökulmaks sen romaanin naiskuvan, mut se on kyllä tosi kulunu ja käytetty lähestymistapa. Mut jos en muuta keksi, niin siitä nyt ainaki sais jotain irti.
Toinen ois ehkä sit tää Julien Sorelin Napoleon-ihastus. Mut siihen en oo vielä päässy kyllä niin sisälle, että voisin selittää jotain uskottavaa. No, täytyy kattoo.

Mut nyt, hommiin! Voi ku voiski loppupäivän vaan kirjotella tämmösiä mitäänsanomattomuuksia. Mut ei. Pakko on saapunut keskuuteemme. Enää ei ole varaa mukinalle.

Mun Netflix on katkennu taas, ku mun tilillä ei oo rahaa. HUH! Parina iltana lukeminen on lykkääntyny ihan vaan siks, koska oon kattonu "vielä pari jaksoa" Ensisilmäyksellä. Mut nyt on hyvä. Mul taitaa ollaki siinä enää vaan yks kausi jäljellä, niin hyvä et säästyy nyt sit.
Ja nyt mulla ei oo enää mitään muuta tekemistä ku lukeminen. Telkkaa en osaa enää kattoa, ja äsken kun sen avasin ruokaseuraksi, niin eihän sieltä tullu ku vaan jotain tosi-tv-paskaa. Vittu että mä vihaanki Viidakon tähtösiä. Se saa mut ihan raivoihini.
Näin myös lopun yhestä Frendit-jaksosta, jota en muista kunnolla. Uskomatonta. Mä oon kuitenki kattonu senki sarjan varmaan viis kertaa läpi, ja sit satunnaisia osia useammankin kerran.
Nii, sitku multa loppuu Ensisilmäyksellä, voisin ruveta kattomaan vaik Frendejä taas alusta.

Tai no, onhan noita sarjoja.

Nyt juon kahvia, kuuntelen Smithsin levyn, ja luen yön Stendahlin loppuun. Oon nyt jo onneks puolvälissä, et ei siinä kauaa mee. Jos oon tosi näppärä, pääsen varmasti ennen neljää jo nukkumaan.

Ei vittu mä en taas jaksa tätä galleriaa.
Just äsken joku tarjoutu ostamaan multa käytetyt pikkarit.
Laitoin sille, että vauhtiraidoilla vai ilman?

Mua naurattaa. Siis samalla mua ällöttää mut toisaalta sit taas huvittaa vitusti, koska taas vaihteeks täällä tapahtuu.

Pitäs varmaan laittaa itestään joku tissikuva ja kattoo mitä sit tapahtuu.

Gottfried Benn jatkaa.

1953

Ikäviä asioita

Kielitaidottomana
kuulla hyvästä englantilaisesta salapoliisiromaanista,
jota ei ole käännetty saksaksi.

Nähdä helteellä olut,
jota ei pysty maksamaan.

Ajatella uusi ajatus,
jota ei professorien tavoin osaa kietoa
Hölderlin-kaapuun.

Matkoilla kuunnella aaltojen öistä jylinää ja sanoa itselleen,
että näinhän meri aina velloo.

Hyvin ikävä asia: saada vierailukutsu
silloin kun kotona on hiljaisempaa,
kahvi parempaa
ja huvittelunhalu nollassa.

Ikävin mahdollinen asia:
olla kuolematta kesällä
kun tienoo on täynnä valoa
ja lapioitava multa kevyttä.

1950

Ravintola

Tuo mies tilaa vielä yhden oluen
huomaan, eikä paremmin voisi käydäkään,
turha tuskailla enää
jos toisinaan otan itsekin lasillisen.
Aina sama kaava,
ihminen on himokas,
amerikkalaislehdestä luin jopa,
että jokainen savuke lyhentää elämää
kolmekymmentäkuusi minuuttia,
mitä en kylläkään usko,
jutun takana on varmaan Coca-Cola-koneisto
tai joku purukumitehdas.

Normaali elämä ja kuolema eivät ole mitään.
Normaalikin elämä johtaa sairaalloiseen kuolemaan.
Kuolemalla ylipäätään ei ole terveyden ja sairauden kanssa tekemistä,
se käyttää niitä omiin päämääriinsä.

Mitä tarkoitatte - kuolemalla ja sairaudellako ei ole mitään tekemistä
keskenään?
Tarkoitan tätä: monet sairastuvat mutta eivät kuole,
siispä jotain täytyy olla,
ajatusaihio,
epävarmuustekijä,
tuskin kuvattavakaan,
eikä viikatetta ensinkään,
se tarkkaa, katsoo nurkan takaa, eikä piilostaan käy,
ja soi, toista musiikkia.

Huhhuh. Aurinko paistaa ikkunasta niin että korvennun. Ei ole aikomustakaan mennä pihalle, btw. Tänään on taas vapaa. Onneks ens viikolla alkaa psykan luennot, niin on jotain tekemistä. Tosin ne on kymmeneltä aamulla, että niin... Jos luennot näkee jälkeenpäin netistä, on se aamulla itsensä ylös saaminen aikamoisen tsemppauskeskustelun takana. Tosin tällä viikolla jo aika hyvältä näytti tää unirytmin muuttaminen, ku nukahdin joka ilta joskus kymmenen aikaan, ja aamulla sit heräsin joskus kaheksalta. Viimestään. Mutta sitten eilen kävikin niin, että vaikka olin menny kympiltä nukkumaan, heräsin kello kaksitoista päivällä. Ja niin kävi tänäänki. Että eihän tästä rytmin muuttamisesta tuu vittujakaan. Kun on yöihminen, niin vaan on. Ei sille voi mitään.
Että onnea vaan tulevalle opettajalle. Pitää varmaan mennä jonneki kansanopiston iltaduuniin ihan vaan ettei rytmi järkyty.

Äsken myös ensimmäistä kertaa meni hermot yhteen kirjaan. Tai siis mua rupes ärsyttään niin paljon et mä en voinu lukee sitä loppuun. Se on ehkä parikytsivunen novelli, Margaret Atwoodin "Siniparran muna", ja siis mä ihan huusin ääneen ku mua vaan rupes vituttaan se kerrontatyyli niin paljon. Oli ihan ku oisin joutunu kattomaan Sinkkuelämää-maratonia kolme tuntia putkeen. Siis päähenkilö ja hänen paras ystävänsä jauhavat ensimmäiset viis sivua (pidemmälle en päässyt) sitä, kuinka tyhmä päähenkilön mies on. Semmosella höpsöllä ja rakastettavalla tavalla, tietenkin.
Aaaarrrggghhhh. Verenpaineet nousee. Ja ton Atwoodin pitäs kuitenki ilmeisesti olla joku hyväkin kirjailija, kun hän meidän käsittelyymme on päässyt. No ei siltä kyllä nyt vaikuta.
Kuka olet, Margaret Atwood?
Pakko googlaa.

Enter link URL

Hän on FEMINISTI? Siis voi jumalauta. Hän on siis taas näitä feministejä, joille feminismi määrittyy miesten kautta? Eli olet feministi, jos suhtaudut miehiin kuin alempaan sukupuoleen.
FEMINISMI EI OLE SOVINISMIN VASTAKOHTA. Eikä feminismi ja sovinismi ole merkityksiltään niin mustavalkoisia kuin miten ne kielenkäytössä yleistetään.
Pakko varmaan nyt hampaat irvessä lukea se novelli loppuun, että jos siinä oliski sit joku älykäs koukku. Joku semmonen miehistä viis, olen itsenäinen ihminen -koukku.
Siis en ole varsinaisesti mikään sukupuolineutraaliuden kannattaja, mut vittu rajansa kaikella.
Ehkä just siks että sukupuolilla ei ole mulle juurikaan mitään merkitystä, mä olenkin sukupuolineutraaliuden kannattaja. Tai siis. Niin. Mun mielestä on kiva että on miehet ja naiset erikseen, mutta se, että siitä meuhkataan, on mun mielestä ihan turhaa paskaa. Tai siis stereotypiat vituttaa. Että millainen naisen, miehen, tytön, pojan, homon, lesbon, transun, narkkarin, hipin, sovinistin, feministin tai vammasen kuuluu olla.
Ihan vitun sama, ku me ollaan kuitenki kaikki ihmisiä.
Hyi, nyt alko soida paska biisi päässä.



Hyi oksettaaaaaa.