IRC-Galleria

Siita on niin vahan aikaa kun viimeks kirjotin hyvasteja tanne ja here we go again.

Sain just pakattua mun matkalaukun joka painaa tallahetkella 28 kg eli VAAN 5 kiloo enemman ku sais fuck. Kiroilin ehka enemman ku ikina ku pakkasin. Mistaan vaan ei tullu mitaan ja en nahny mitaan ku silmat on nii blurrissa kaikesta itkemisesta.

Surffaus, ystavat, paivat jolloin ei tehty mitaan muuta maattiin rannalla, sukellus, se tunne ku on nena ja suu niin taynna suolavetta ja hiekkaa et luulee et tukehtuu, mitchin riippumatto, yo uinnit, skeittaus, oiset hegailut rannalla kokon aaressa, aurinko, parties with auzzie-way, ne paivat ku sato ja ei tarvinnu menna kouluun, "OI!", sushi, ja sit se tunne ku makaa surffilaudan paalla keskella merta ja voi vaan aatella miten onnellinen just silla hetkella siina paikassa on. Tuun ikavoimaan naita asioita niin paljon.
Australia on opettanut mulle hirveesti. Sanoisin, etta nykyaan tiedan mita onni on. Sanoisin myos etta tiedan mita rakkaus on. Oho aika deeppia kamaa. Nomut that's how it is.

Pahinta on jattaa kaikki naa upeet ihmiset. Rakastan mun ystavia suomessa, ja kaikki ootte tukenu mua tosi mahtavasti. varsinkin Janni <3
Mutta naa on erilaisia ystavia. Taysin erilaisia ihmisia. Jordan, Francesca, Josh, Brandon, Michelle, James, Oliver, Alex, Chiara. Ja sit Mitch. En ikina unoha teita ja mun sydanta sarkeekin ees aatella etta voi olla etten naa teita enaa ikina.

Numb and broken,
here I stand alone.
Wondering, what were the last words I said to you.
Hopeing, praying,
That I'll find a way to turn back time.
Can I turn back time?

What would I give, to behold the smile in the face of love.
You never left me, the rising sun will always speak your name.

It won't be long, we'll meet again, your memory is never passing.
It won't be long, we'll meet again, my love for you is ever-lasting.

Farewell Australia.