HUI, tajusin tanaan etta oon australiassa enaa 20 paivaa. Oon vahan shokissa. Mulla on tosi kova ikava kaikkia, mut en vaan voi lahtee taalta, mulla on taalla niin paljon kaikkee. Fiilikset on niin totaalisen ristiriitaset.
Ens viikko on koulussa koeviikko mika tarkottaa kaytannossa neljan paivan lomailua koska mun kaikki kokeet on jotain ihme loysailya. Purjehduksen kokeessa saa kayttaa kirjaa, liikassa taytyy vaan pelata lentopalloa ja matskan koe kysymykset annettiin meille etukateen. (yks kysymys oli mm: lentomatka Sydneysta Coolangattaan kestaa 3h 46min. Jos kone lahtee tasan kello 14 milloin se on perilla...hmm)
Sitten rikoin mun puhelimen perjantai iltana. Tai no kylla se toimii ihan napparasti viela, mutta naytto on taynna jotain ihme sinisia viivoja :DD
Täällä ei ole vihreää, täällä on haalistunutta.
Mutta missään ei soiteta hautajaismarsseja
Niin kuin täällä soitetaan.
Täällä tajutaan, vailinnaisia lauseitani.
Täällä eksytään vääriin baareihin
Ja suruun täällä juodaan surutta
Täällä uuvutaan aamuihin. Paetaan ikkunoista vailla vaatteita.
Ajetaan rajakaupunkeihin taksilla.
Vannotaan helposti, unohdetaan helpommin.
Sillä rakkaus on mitä on.
Voisin jäädä tänne, olen nähnyt hiekkamyrskyn.
Mutta missään ei neuvota kaupunkiin eksyneitä,
Niin kuin täällä neuvotaan.
Ja kun iltapäivä on jo pitkällä, alhaalla soi epävireinen viulu.
Täällä luetaan eilisen lehtiä,
ja iloon juodaan kuten suruunkin.
Täällä pilkataan suuria, täällä lyödään pöytään nyrkkiä.
Paetaan ikkunoista hetken rikkaina. Hengähdetään yössä,
Ei keräillä mitään, sillä keräily on mitä on.
Ja rakkaus on mitä on.