IRC-Galleria

Hitsi,tämä vuos on menny enemmän kuin liian nopeasti. Ja mitään en ole saanu aikaan :D Alkanu tää yksinelämä maistua puulta,mutta ei voi valittaa,oma on valinta. Onneks on sentäs koira seurana,joka sekin "mummilassa" hoidossa vähän väliä :D Kaikki aika menee duunissa,ja se vähäinen vapaa-aika himassa möllöttäessä,EI NÄIN!

Joulunodotusta kaikille :>

Nyt on sit asetuttu jo keravalle asustaa,koirakin tuli lauantaina taloon. Aluksi se vaikutti niin ihanan rauhalliselta,mutta nyt se on jo todellinen termiitti! :D Tarkoitan siis koiraa,en juhista. Toki sopii molempiin tuo kuvaus ;) Joo ja tosiaan pääsen tuohon uuteen Flamingo-viihdekeskuksen pelisaliin kuukausipalkkalaiseksi,eli tulevaisuus on turvattu :P

Kyl sitä ihminen voikin olla onnellinen..kiitos siitä kuuluu tuolle toiselle osapuolelle.

Juhis <3

Nyt tämä muutto alkaa jo tuntua todelliselta..päivät käy vähiin,kohta se on väistämätöntä.Oma itsenäinen elämä alkaa :D Tosin siihen sisältyy myös Juhis,Lucifer,Aatu ja Eetu. Että se siitä itsenäisestä.

Jos kaikki menee niinkuin pitää,saan itsestäni kuukausipalkkalaisen,ja loppuu nämä helsingin ja riihimäen välin ravailut,jossa bensaan menee enempi kuin mitä vuorosta saa palkkaa ;D

Elämä ei voisi olla täydellisempää,muutan ensimmäiseen omaan kotiini miehen kanssa,jota oikeasti rakastan.. En olisi kyllä ikinä osannut uskoa,että tähänkään asti päästään,tuossa tammikuun lopussa oli sellainen fiilis,että musta ei enään ihmistä saada tekemälläkään. Tässä sitä vain ollaan..

Alkukesän jatkoja,palailen varmaan hyvinkin pian.

Muutamme Juhiksen kanssa keravan keskustaan 17.o5.o8..KERAVA KUTSUU! ;D
Oon koittanu nyt kettuilla kaikille keravalaisille ennenkuin muutan,kun on vielä mahdollisuus olla ylpeä jäkeläinen..

Koiranpennunpuolikas meille tulee 7.6.o8..hakemme sen Vaasasta. Kuva löytyy mun kuvien joukosta,lisää laitan sitämukaa,kun niitä saadaan :) Pentu on siis kääpiöpinserin ja chihuahuan sekoitus, se tulee painamaan n. 2,5-3kg ja säkä tulee olemaan jotain ~25cm. Eli siis ihan rääpäle koko otus. Saa nähä mitä kesästä tulee,kun tuollainen vauvva jaloissa <3

Eipä muutakuin hyviä keväitä,palailen kun pääsen keravalaiseksi :D

Tosin,kotiin pääsin viime viikon tiistaina (muistaakseni :D ),ja kyl on oma sänky tuntunu hyvälle ;D
Energia loppuu kyl aina kesken kaiken :o

Kiitos Juhis viimeviikonlopusta,oli ihanaa ;) <3

Lumista talvea vaan kaikille.

Kauheeta,piti tulla oikeen itse lukemaan mitä olin kirjotellu,kun en muista kirjottaneeni mitään :D
Toivottavasti tää muisti tästä tulis takas,tällein on aika hankala elää,kun minuutin päästä unohdan mitä olin/olen tekemässä.Tosin se on hyvä tekosyy olla siivoamatta tms. ;D

Viime yö oli kamala,jaloista katos tunto,kattelin niitä,mutten tuntenu niitä :/ Sit tuli hoitsut ja testas pystynkö kävelemään,ja minähän pystyin!Ja sain diapamin ja uinuin kiltisti,kunnes viereinen mummeli alko viiden aikaa höpöttää hoitajille :D

Tänään aamulla tuntu,et olis ollu kaks vasenta jalkaa,kun toinen niistä vasemmasta jalasta on tosi heikonoloinen,ja tuntuu et lähtee alta :o

Jospa sitä tänään pääsis kotiapäin,tai viimeistään huomenna!
En olis ikinä uskonu,et tulen olemaan sairaalassa 2,5viikkoa,mut nopeasti tää on menny,kun en edes muista tänne tulleeni :DDD

Pittää mennä odottelee lääkärin kiertoa,jos siltä sais jotain selvyyttä,ja vaikka luvan lähteä kotia pois kauas ^^

Palailen.

Käväsin sit siel palikkatesteissa,ja sain kyl laitella ihan oikeasti palikoita oikeaan järjestykseen.
2h se mua siel piti,sit meni jo silmät niin kiinni,et päästi mut nukkumaan :D

Tulos: uuden asian oppiminen erittäin hankalaa,en muista hetki taaksepäin pyydettyjä asioita/pysty piirtämään kaikkia juuri näytettyjä kuvia \o/
Siinä siis todiste pysyvästä vammasta,joka TOIVOTTAVASTI viel paranee. Muuten kuulemma olen hyvissä vireissä,tekstit muistan paremmin kuin normaali terve ihminen ;) Oon aina tienny olevani erilainen.. :DD

Joten elkää immeiset ottako nokkiinni/epäilkö omaa mielenterveyttänne,jos mulle jotain sanoo,ja kysyn heti uudelleen mitä piti tehä tai jätän kokonaan tekemättä.Sille on ihan diagnoosi :D

Oottelen täs just päivittäistä fysioterapeutin rääkkiä,eilen sujui hyvin,tosin jalat oli ihan solmussa kun piti palloa potkia :D

Kävely sujuu jo rollaattorin avulla pieniä matkoja \o/
Kyl tää vielä tästä..!Ja lekuri lupas,et ensviikon alkupuolella kotia kohti nokka käy :>
Huomenna olis palikkatestit,3h neuropsykologin kanssa retkeilyä,toivottavasti saisin pään osalta terveen paperit :D

Jaksamisia ihmiset :)

Ihmisille kävely on itsestäänselvyys,kun sen kerran oppii.Niin oli mullekkin,ennen oli selvää,että jalat meni toisensa eteen, nyt on selvää, et jalat menee toisensa päälle :D
Onneks kukaan tuttu ei viel ole nähny mua portaissa,siihen tarttee kaks hoitajaa,tukivyön,pitkän pinnan ja hyvän huumorintajun.

Eniten pelottaa,milloin jalat tulee kuntoon, menetänkö c- korttini ja milloin saan ajoluvan takaisin..tosin ehkä tärkeämpää,että kuntoudun, ja pää pelittää.

"toimintaterapeutti: -Mikä on saari?
Minttu: - sellainen joka kelluu vedenpäällä.."

Että pää pelittää ;D

Eilen olin tosiaan kotilomilla, piti olla rauhallinen 6h putki koton,mut naapurin iki-ihanat muksut ja nitten äitee,sekä oma tätini tuli visiitille.Se siitä rauhallisuudesta, olin jo kolmen aikaan ihan puhki,päähän sattui,ja piti päästä pois. Kiitos juhis, et tulit ja pelastit mut :D

Oli aika iso kynnys käydä prismassa pyörätuolilla,vaikkei ihmiset sen kauheen kummemmin edes tuijotellu, silti sitä itte tuli tarkkailtua ympäristöä aika kriittisesti. Tosin musta tuntuu, että enempi tuijotuksia olis tullu, jos olisin ton mun toisen parhaan ystävän - rollaattorin kanssa siel pyöriny.

Tuntuu hassulta, että kaikki normaaliasiat on niin raskaita, pien kävely fysioterapeutin kanssa, olen niin puhki, et nukun pari tuntia. Tai juttelua hoitajien kanssa, ja taas olen sängyssä..

Nyt sitä huomaa, miten pienistä asioista tää elämä koostuu, koskaan ei voi etukäteen tietää mitä tapahtuu. Mut on vain yksi suunta, ylöspäin :D

Pitää tästä hipsiä nauttimaan niiiiiiiin maukasta lounasta, tällä kertaa karjalanpaistia ja jäädykettä (huono olo tulee pelkästä ajatuksesta) Mutta onneksi tääl on normaalisti hyvät safkat, ja niitä tulee liiankin usein,ettei ainakaan nälkä yllätä.

Jaksamisia ihmisille, ei se ole niin justiinsa.. ;)

Elikkäs,näin mulle tällä kertaa kävi:

Ensimmäinen vapaa viikonloppu syyskuun jälkeen,työporukan kanssa tahkolle laskemaan ja ryyppäämään. Pe 25.o1.o8 menikin ihan hyvin,bussi perillä 23:oo aikoihin,ja muutama kalja saunan kautta alas. Lauantaina sitten mäkeen, bussi lähti o9:30 rinteille... (tästä eteenpäin ei muistikuvaa,olen kyllä kuulemma laskenu 4h niitä upeita rinteitä)
Siinä kolmen aikaan mut löydettiin ketarat ojossa siirtymärinteen viereltä pää kannon päällä,ja taju kankaalla. Jollain hökötyksellä mut on saatu rinne alas,miesvoimin,ja alhaalla odottanu ambulanssi. Siellä testattu tajuttomuuden syvyys,esim. painamalla kaikin voimin kulmakarvoja (siitä muistona mustelmat), "raapimalla"rystysillä kylkiluita,ja painamalla kynsivalleja. Musta ei ollu saanu mitään irti, joten olin saanu arvoksi 3,mikä on tooooodella alhainen,koska tosiaan kipureaktiot puuttui. Lanssissa sitten laitettu hengitysputkea,koska hengitys ei vissiin ole ollu täydellinen, ja sitten saapunu Ilmarinen (Medi-Heli) parkkipaikalle,mut on sit tajuttomuudeltani vielä nukutettu,ja viety Kuopion Yliopistolliseen sairaalaan teholle. Heräsin sieltä sitten 18:3o aikoihin teholta hengityskoneesta,tietämättä mitään tapahtumista,ja olo aika sekava. Hengityskone irroitettiin onneksi seitsemän aikaan, ja soitin porukoille,joille oli aikasemmin vaan ilmoitettu,että olen löytyny tajuttomana, mulla epäilty massiivista aivoverenvuotoa.

Porukat sit lähti kuopioon,ja poikaystäväkin sinne ilmestyi yöllä. Musta ei kauheasti iloa ollu, nukuin tuskissani. Seuraavana päivänä pääsin normaaliosastolle,ja siellä vietin yön. Pääsin sentäs sängystä ylös, kahden komean miehen taluttamana,mutta tuo kävely (n.2m matka) kaartui kovasti vasemmalle,joten sain vapautuksen takas sänkyyn. 28.o1.o8 kolmen aikaan mua lähettiin lanssilla siirtämään hyvinkäälle.

Täällä ollessani olen joutunu kovaan fysioterapeutin rääkkiin,jalat ei viel oikein pelitä, ja muisti pätkii,ja jopa puhe välillä kangertaa.Omituinen fiilis,kun vielä viikko sitten kävely oli itsestäänselvyys, nyt se vaatii kaiken keskittymisen,eikä se silti onnistu :D

LAUANTAINA KOTI-LOMILLE muutamaksi tunniksi,sit takas tänne,ja ensiviikon aikana pitäis päästä himaan.

Yrittäkää ihmiset kestää mun mahdolliset kämmit,ja se,että saatan kysyä asioita muutamaan otteeseen silti niitä muistamatta :D

Olis voinu käydä pahemminkin,ihme että olen sentäs näin hyvässä hapessa..(mikä pahan tappais..)

= sain siis aivovamman.

VOITTAJAFIILIS,lapset,se kypärä päähän ;D