IRC-Galleria

Ihmisille kävely on itsestäänselvyys,kun sen kerran oppii.Niin oli mullekkin,ennen oli selvää,että jalat meni toisensa eteen, nyt on selvää, et jalat menee toisensa päälle :D
Onneks kukaan tuttu ei viel ole nähny mua portaissa,siihen tarttee kaks hoitajaa,tukivyön,pitkän pinnan ja hyvän huumorintajun.

Eniten pelottaa,milloin jalat tulee kuntoon, menetänkö c- korttini ja milloin saan ajoluvan takaisin..tosin ehkä tärkeämpää,että kuntoudun, ja pää pelittää.

"toimintaterapeutti: -Mikä on saari?
Minttu: - sellainen joka kelluu vedenpäällä.."

Että pää pelittää ;D

Eilen olin tosiaan kotilomilla, piti olla rauhallinen 6h putki koton,mut naapurin iki-ihanat muksut ja nitten äitee,sekä oma tätini tuli visiitille.Se siitä rauhallisuudesta, olin jo kolmen aikaan ihan puhki,päähän sattui,ja piti päästä pois. Kiitos juhis, et tulit ja pelastit mut :D

Oli aika iso kynnys käydä prismassa pyörätuolilla,vaikkei ihmiset sen kauheen kummemmin edes tuijotellu, silti sitä itte tuli tarkkailtua ympäristöä aika kriittisesti. Tosin musta tuntuu, että enempi tuijotuksia olis tullu, jos olisin ton mun toisen parhaan ystävän - rollaattorin kanssa siel pyöriny.

Tuntuu hassulta, että kaikki normaaliasiat on niin raskaita, pien kävely fysioterapeutin kanssa, olen niin puhki, et nukun pari tuntia. Tai juttelua hoitajien kanssa, ja taas olen sängyssä..

Nyt sitä huomaa, miten pienistä asioista tää elämä koostuu, koskaan ei voi etukäteen tietää mitä tapahtuu. Mut on vain yksi suunta, ylöspäin :D

Pitää tästä hipsiä nauttimaan niiiiiiiin maukasta lounasta, tällä kertaa karjalanpaistia ja jäädykettä (huono olo tulee pelkästä ajatuksesta) Mutta onneksi tääl on normaalisti hyvät safkat, ja niitä tulee liiankin usein,ettei ainakaan nälkä yllätä.

Jaksamisia ihmisille, ei se ole niin justiinsa.. ;)

Elikkäs,näin mulle tällä kertaa kävi:

Ensimmäinen vapaa viikonloppu syyskuun jälkeen,työporukan kanssa tahkolle laskemaan ja ryyppäämään. Pe 25.o1.o8 menikin ihan hyvin,bussi perillä 23:oo aikoihin,ja muutama kalja saunan kautta alas. Lauantaina sitten mäkeen, bussi lähti o9:30 rinteille... (tästä eteenpäin ei muistikuvaa,olen kyllä kuulemma laskenu 4h niitä upeita rinteitä)
Siinä kolmen aikaan mut löydettiin ketarat ojossa siirtymärinteen viereltä pää kannon päällä,ja taju kankaalla. Jollain hökötyksellä mut on saatu rinne alas,miesvoimin,ja alhaalla odottanu ambulanssi. Siellä testattu tajuttomuuden syvyys,esim. painamalla kaikin voimin kulmakarvoja (siitä muistona mustelmat), "raapimalla"rystysillä kylkiluita,ja painamalla kynsivalleja. Musta ei ollu saanu mitään irti, joten olin saanu arvoksi 3,mikä on tooooodella alhainen,koska tosiaan kipureaktiot puuttui. Lanssissa sitten laitettu hengitysputkea,koska hengitys ei vissiin ole ollu täydellinen, ja sitten saapunu Ilmarinen (Medi-Heli) parkkipaikalle,mut on sit tajuttomuudeltani vielä nukutettu,ja viety Kuopion Yliopistolliseen sairaalaan teholle. Heräsin sieltä sitten 18:3o aikoihin teholta hengityskoneesta,tietämättä mitään tapahtumista,ja olo aika sekava. Hengityskone irroitettiin onneksi seitsemän aikaan, ja soitin porukoille,joille oli aikasemmin vaan ilmoitettu,että olen löytyny tajuttomana, mulla epäilty massiivista aivoverenvuotoa.

Porukat sit lähti kuopioon,ja poikaystäväkin sinne ilmestyi yöllä. Musta ei kauheasti iloa ollu, nukuin tuskissani. Seuraavana päivänä pääsin normaaliosastolle,ja siellä vietin yön. Pääsin sentäs sängystä ylös, kahden komean miehen taluttamana,mutta tuo kävely (n.2m matka) kaartui kovasti vasemmalle,joten sain vapautuksen takas sänkyyn. 28.o1.o8 kolmen aikaan mua lähettiin lanssilla siirtämään hyvinkäälle.

Täällä ollessani olen joutunu kovaan fysioterapeutin rääkkiin,jalat ei viel oikein pelitä, ja muisti pätkii,ja jopa puhe välillä kangertaa.Omituinen fiilis,kun vielä viikko sitten kävely oli itsestäänselvyys, nyt se vaatii kaiken keskittymisen,eikä se silti onnistu :D

LAUANTAINA KOTI-LOMILLE muutamaksi tunniksi,sit takas tänne,ja ensiviikon aikana pitäis päästä himaan.

Yrittäkää ihmiset kestää mun mahdolliset kämmit,ja se,että saatan kysyä asioita muutamaan otteeseen silti niitä muistamatta :D

Olis voinu käydä pahemminkin,ihme että olen sentäs näin hyvässä hapessa..(mikä pahan tappais..)

= sain siis aivovamman.

VOITTAJAFIILIS,lapset,se kypärä päähän ;D