IRC-Galleria

Niin minä hiljaa väsyin tähän maailmaan, näihin samoihin kuviin ja katseisiin. Teräviin iskuihin ja kipuun minä turruin. Usko en mihinkään, rukoilla en edes osaa enkä tahdokaan. Ja jos tahtoisin en pystyisi, sillä ei ole mitään mitä pyytää. Kaikki se mitä tarvitsen, sen kannan mukanani. Nämä arvet ja tuoreet haavat, jotka vielä valavat kunnialla kannan. Vaikka veitset niissä kerta kerran jälkeen kääntyvät, minä vain jatkan enkä usko että kerran iskee se kipu joka pysäyttää. Ja sen kaiken kivun minä sisälläni kannan enkä siitä koskaan kerro. Silmistäni sen voit lukea, jos niihin katsoa uskallat. Ei se hymy niin korkealle asti yllä, ettetkö totuutta tajuaisi...