Jos satutan itseni,
ojennatko mulle kätesi?
Jos kaadun pahasti,
autatko mut ylös taas?
Kuljetko mun kanssani,
tän matkan ihmeellisen?
Ootko silloin rinnallain,
kun sua mä kaipailen?
Saanko susta ystävän,
niin tärkeän ja rakkaan.
Pysytkö mun vierelläin,
ja tuet aina vaan.
Pidätkö mun puolia,
jos joku mua kiusaa.
Ootko aina mulle ystävä,
se jota voin rakastaa.
On välillä niin vaikeaa,
kulkee tätä polkua.
Silloin kaipaan ystävää,
jonka käteen tarttua.
Ei ystävää niin helposti,
mistään löydetä.
Se vaatii luottamusta suurta,
ja rakkautta aitoa.
Saanko susta ystävän,
niin tärkeän ja rakkaan.
Pysytkö mun vierelläin,
ja tuet aina vaan.
Pidätkö mun puolia,
jos joku mua kiusaa.
Ootko aina mulle ystävä,
se jota voin rakastaa.
Joskus musta tuntuu siltä,
et ilman ystävää vain oon.
Silloin muistuu mieleen sun,
kasvot niin tutut, rakkaat.
Aina ei oo helppoa,
tää elämä nuoren ihmisen.
Onneks on mul ystävä,
jonka kanssa voin puhua.
Saan susta minä ystävän,
niin tärkeän ja rakkaan.
Lupaat pysyä mun vierelläin,
ja tukea aina vaan.
Sä pidät mun puolia,
kun mua kiusataan.
Oot mulle tosi ystävä,
jota voin rakastaa.
On tielläin joskus esteitä,
mut niistä selviän.
Kanssa hyvän ystävän,
joka pitää kädestä.
Jos vain saisin päättää,
en päästäis irti koskaan.
Oot mulle liian tärkeä,
se aito, tosi ystävä.