Menin töihin, pomoni tuli vastaan keittiön ovella. Tervehdysten jälkeen pomon katse kiinnittyi tisseihini, ja hän tokaisi muina miehinä "vau, noihan on niin kivat, että ne vois vaikka syödä!" Järkytys oli niin suuri, että en osannut vastata mitään, vaan tuijotin pomoani hölmistyneenä. Sekunnin liian pitkään tuijotettuani onneksi itse tajusin, että pomoni puhui kokkitakkini pyöreistä, punaisista napeista, jotka kieltämättä näyttävät hieman hedelmänaperokarkeilta. Naama punaisena sitten sönkkäsin "eiksookkinkivat", ja jatkoin matkaani keittiöön.
Kerrankin saa olla iloinen siitä, että sitä sanottavaa ei sillä hetkellä löytynyt. Olisi ollut melkoisen noloa alkaa piipittää työpaikka-ahdistelusta, kun toinen hyvää hyvyyttään kehuu työpukusi nappeja.. Pomonikin varmasti tajusi tilanteen vasta tuijotuksestani, jos siitäkään..
Uusimmat blogimerkinnät
- Luulen että mun täytyy polttaa ajokorttin... 31.10.
- Sannan kulta-malamuutti katselee nyt pilven... 11.10.
- [Ei aihetta] 24.09.
- [Ei aihetta] 19.09.
- Voi kun ihmisillä on ikävää ilman mun ... 29.05.
- Jipii. 21.05.
- Jos viikonloppu oli Suomen, niin tää on k... 15.05.
- Tää oli oikein Suomen viikonloppu. 14.05.
- Epäreilua! 04.05.
- Voi eii.. 03.05.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2007 (25)
- ▶ lokakuu 2007 (2)
- ▶ syyskuu 2007 (2)
- ▶ toukokuu 2007 (7)
- ▶ huhtikuu 2007 (14)